Jälleen takana uusi hieno aamu, joka jättää taakseen huonosti nukutun yö. Esikoinen alkoi alkuyöstä oksentaa ja hiljjaista hetkeä ei sitten tullut. Toisaalta tänäänkään en tunne itseäni väsyneeksi vaan ehkä hieman ärtyneeksi. Eli tämän päivän kampaukseni onkin entistä tiukempi nuttura. Koti on nyt aivan hiljainen. Mies saa nukkua, sillä tuleva viikko ei suo hänelle mahdollisuutta nukkua kunnolla. Itse karkasin pihalle aamukahville auringon nousua katsomaan ja lintukuoroa kuuntelemaan. Pakkanen nipisteli varpaitani siinä määrin, että jouduin kampeutumaan tänne keittiön pöydän ääreen. Kuulen, kuinka lapset alkavat venytellä itseään vuoteessa. Hiljaisina hetkinä en ajattele. Kuitenkin heti, kun alkaa kuulua ääniä alan luettelemaan mielessäni tekemättömiä töitä. Ikäänkuin peläten, että unohdan jotain. Samalla mieleen hiipii pelko, että entä jos meillä taas sairastetaan. Mies ei voi jäädä kotiin, joten kaikki tekemättömät työt siirtyy ja jonon jatkoksi tulee uusia. Tänään miehen herätessä taidan lähteä ihan yksin aamulenkille, jotta saan taas hetkeksi unohtaa nuo työt.

Toinen ajatukseni on heti aamutuimaan, että tänään aloitan uuden elämän. Hyvästi tunne syöminen ja tervetuloa terveellinen ruokavalio. Tänään on se päivä jolloin minun täytyy alkaa ajattelemaan, että osa sisäistä hyvinvointia koostuu tasapainoisesta ruokavaliosta. Toivotaan, että päätös kantaa yli maanantain. Jos minulla olisi aikaa... Ottaisin mukaan projektiini Joogan. Nyt se on kaukainen haave, sillä aikaa minulla ei ole. Ennen, kun oli aikaa ja rahaa niin kävin Joogassa säännöllisesti. Pienestä stressistä huolimatta tunsin sen rauhan kehossani aina Jooga tunnin jälkeen. Joogan jälkeisenä yönä nukuin aina täydet yöunet ja tunsin itseni levolliseksi seuraavanakin päivänä. Olen usein pohtinut tuntevatko kaikki Joogassa käyvät sitä rauhaa vai oliko minulla tavallista parempi opettaja. Niin tai näin sitä sisäistä levollisuutta ja rauhaa kaipaan edelleen. Joskus kun minulla on aikaa saatan harrastaa mielikuvaharjoittelua. Nykyään ei vaan enää onnistu sekään, sillä ajatukset päässä pyörii ylinopeutta joka tilanteessa. Josko kesä muuttaisi vauhtia hieman hiljaisemmaksi. Tosin tosiasia on se, ettei miheni pidä lomaa tänäkään vuonna. Meillä ei ole varaa siihen.