Palasin vielä hetkeksi kirjoittamaan pohdinnastani, että onko autossa turhia osia? Olen neiti. Myönnän sen. Auto on minulle neljä pyörää ja ratti, mielellään sininen ja muukin väri toki paremman puutteessa käy. No autothan on keksinyt mies. Ne on niin kamalan yksinkertaisia ja suorastaan tyhmiä. Minä tarvitsen uuden auton, koska minulla ei ole sitä miestä, täällä kotona, joka kertoisi miten sen auton kanssa puhua. Minun autoni leikkii olevansa viisas. Se kertoo minulle paljonko kulutan/100km. Se kertoo jopa paljonko on keskimääräinen nopeuteni, montako kilometriä voin ajaa, kunnes polttoaine loppuu ja monta muuta turhaa asiaa. Se kertoo, että huolto on myöhässä, paikoitustutka vaatii huollon, kiitos sen hemmetin autotallin oven, jonka joku jätti auki (olinkohan se minä?). Se kertoo, että poltinvika, joka taas on muistona siitä, että lapsi oli jättänyt pyörän keskelle pihatietä. Se jopa kertoo, että lisää pesimen neste. No minulla ei ole aikaa viedä poloista huoltoon, tosin vien sen kyllä. Pesimen nestettä minä en lisää, sillä ei ole mies kotona kertomassa, minne sitä laitetaan ja paikoitustutka ja valot saa odottaa sinne huoltoon, jossa päivää sanominenkin maksaa alkaen 500euroa.

Jotain tämä viisas auto ei kerro. Nimittäin alkuviikosta siitä tippui osa. Luoja tietää mistä. Soitin miehelle ja mies kysyi, että mistä? No mistähän mie tiiän. Jos tietäisin niin laittaisin sen paikalleen. Sitä se autokaan ei kerro. No mies kysyi sitten, että vaikuttaako se ajamiseen. No ei, kai? No en tullut vakuttuneeksi, joten soittelin huoltoon. Kuvailinkin sen osan ja se mies vaan totesi, että tulla näyttämään sitä. No hitto, kai se on mentävä, mutta voiko sillä autolla ajaa? Kokeile oli vastaus. Argh... No huoltoon ajettiin ja todettiin, että joku osahan se on, että jos huollon varaisi. Luulen, että sielläkään ne ei tiennyt, mikä se on. No katsotaan, varasin huollon. Tulin kotiin, salamyhkäinen osa taskussani. Huomasin kalenterista, ettei ole toivoakaan viedä autoa huoltoon varattuna päivänä, joten soitin ja peruin sen. Uusi aika on sitten kuukauden päästä. Osa taskussa ajelen sitten tulevan kuukauden ja toivon, ettei autoni petä minua ja jätä tien varteen. Jos niin käy, niin saa käydä noutamassa. Minä en nimittäin sitä enää huoli. Vaihdan koko autoilun polkupyöräilyyn.

Autoepisodista tulin vähintään turhautuneeksi ja aloin sitten ikkunan pesuun ja verhoja vaihtamaan. Raidoitin huonolla lastalla koko talon ikkunat. Sellainen V: käyrä vain nousi siinä puuhaillessa.  Nousin sellaisen pienen lasten pöydän päälle kurkottaessani,  joka sitten keikkasi altani niin, että lähdin horjahtamaan taaksepäin. No melko luonnollisesti sitä horjuessaan ottaa tukea jostain ja otin sitten verhotangosta. Kunnes alas tuli niin verhotanko, kuin minäkin. Verhotanko repi tullessaan vähintään mielenkiintoiset jäljet seinään. Ilta päättyikin sitten kittaamalla näitä jälkiä. Verhotanko odottaa miestä kotiin. Josko huomenna itselleni tiedossa olisi maalin metsästystä.

Tarinan opetus, kun joskus menee päin prinkkalaa, niin sitten menee mitä todennäköisemmin kunnolla. Samalla myös bisnesidea paikallisille, että tässä kunnassa olisi tilausta erinlaisille vuokramiehille tai auta rouvaa puhelin palvelulle. Tarjotaan koti myös lottovoitolle. Aina, kun autoon tulisi vika sen voisi vaihtaa uuteen ehjään:).