Ihan arki ei ole toiminut niinkuin pitäisi. Pienen pieniä erehdyksiä yhdellä, jos toisella perheessämme. Kodin asiat kertyy sinne kuuluisalle listalle tekemättömistä töistä. Esikko harrastaa nyt niin kovin, ettei häneltäkään voi vaatia apua arkeen. Oikeastaan hän on jo kasvanut niin isoksi, että minulla on jopa ikävä häntä. Hänen harrastus vie häntä enemmän ja enemmän pois arjestamme. On kamalaa ja ihanaa huomata kuinka itsenäinen hän on. Juniori taas pitää meidät vanhemmat kiireisenä. Jokapäivä hän tekee jotain tyhmää, joka saa meidät vanhemmat tolaltaan. Etkö ymmärrä? on kysymys joka häneltä tekisi mieli kysyä. Kuitenkin oman järjen estäessä kysymyksen tulon suusta, sillä hän ei taida todella ymmärtää. Hän ensin tekee ja sitten vasta ajattelee. Johtuu iästä, jota on vasta kertynyt vähän, sekä vilkkaudesta, joka hänen elämää on aina ohjannut.

Haluan uskoa, että pian helpottaa. Kyllä se tästä. Juniorini ei vaan ole tottunut elämään sekunttiakaan yksin. Hänet on sidottu niin minuun, että nyt kasvaminen laittaa kokeilemaan. Kokeilemaan rajoja, joita muut lapset kokeilee pitkin lapsen ikää. Tähän kiteytyy sanonta, että itse tein itselleni kasvattaessani lapseni niin pumpulissa. Nyt, kun hän on sen ikäinen, että yhteiskuntamme alkaa vaatia vastuuta niin tulee vastareaktio. Vastareaktio, joka on täynnä kokeilun halua, rajojen hakemista, ja tottelemattomuutta. Voin vain toivoa, että tämä kokeilunhalu ei ole kovin pitkäikäinen, jotta työssäkäynti mahdollisuuteni jatkuisi pitempäänkin.

Elämä on jälleen kiireistä. Kireessä toimin tehokkaimmin. Kiire ja minä olemme yhtä. Kuitenkin tässä kiireessä kaipaan syliä, hellittelyä ja pientä söpöpstelyä. Me emme taas ehdi näkemään mieheni kanssa lainkaan ja kun näemme se on se sekuntti vuoteessa ennen nukahtamista. Toki soittelemme niinkuin aina. Nykyään vaan puhelut koskee usein lapsia. Minne tähän arkeen kadotimme ne ihanat söpöstely viestit, minne katosi se romantiikka, joka tässä pitkässä parisuhteessa on pyritty säilyttämään? Toivotaan, että tämä romantiikkakin palaa, kun totumme uuteen arkeen