Kun perustaa yrityksen voi hyvästellä koko talouden oikeuden olla työtön. Yhteiskuntamme katsoo esimerkiksi puolison jäädessä työttömäksi, että talouden yritys pystyy työllistämään koko talouden. Moni taho erehtyy ajatelemaan, ettei yrittäjä perheessä voi olla taloudellisia ongelmia, sillä onhan yrityksen liikevaihto x-määrä. Ensinnäkin liikevaihto ei ole yhtä kuin tulos, eikä tulos, eikä liikevaihtokaan ole yrittäjän saama palkka. Yrityksestä ei voi nostaa palkaa niin paljon kuin viivan alle jää tai voi, mutta saattaa niitä sitten joutua jälkikäteen selvittelemään. Ja hei yrittäjäkin maksaa palkastaan veroa. Kun sinulla menee yrityksessä hyvin, ei silloin voi olla taloudellisia ongelmia. Olet hyvä jätkä. Kun yrityksellä menee huonosti niin todellisuudessa myös yrittäjällä menee huonosti. Ei ole vara enää maksaa itselleen palkkaa. Kun hakee henkilökohtaista lainaa niin pyydetään aina yrityksen tiedot myös. Jos yrittykselle tulee tratta niin on se melkein kuin yrittäjälle tulee tratta. Ne on täysin verrannollisia. No meillä ei ollut trattaa ennen konkurssia, joten puhun muiden kokemuksen kautta.

Konkurssi, sana joka pelottaa ja johon saattaa joutua tahtomattaan. Se leimaa yrittäjän yhteiskunnan jäteastiaksi. Se miten ratkaisuun päädytään ei ole merkityksellistä. Ketään ei kiinnosta johtuuko tilanne siitä, että sinulta tilattuja töitä ei kukaan asianmukaisista sopimuksista huolimatta maksanut. Saati, että niitä maksuja saataisiin perintätoimista huolimatta karhuttua. Silläkään ei ole merkitystä, että sopimukset menee sille, joka on valmis polkemaan työn hintaa alle sen tuottavuuden. Merkityksetöntä on että olet joutunut syystä tahi toisesta maksamaan jostakin, mikä ei ole aiheellista tai itse aiheutettua. Moka voi sattua esimerkiksi kirjanpitäjän pilkkuvirheestä, joka seuraa sinua ja tulee esille useista korjauksista huolimatta. Yrittäjä itse on vastuussa kaikesta, vaikka ostaisi palvelun ulkopuolelta.

Hei ja jos syystä tai toisesta päädyt konkurssiin oli yhtiömuoto mikä tahansa niin yrittäjä saa siitä henkilökohtaisen maksuhäiriö merkinnän, jonka myötä kevenee ainakin lompakko. Se miten ihmiset suhtautuu konkurssin tehneeseen on halveksunta ja viha. Itseasiassa yrittäjä tuntee sitä ihan itsekkin. Hän on taatusti yrittäjä vuosinaan maksanut veroja yrityksen/henkilökohtaisen verotuksen kautta enemmän kuin tavan tallaaja, joten aina ei kyse ole siitä että yrittäjä on kusettanut yhteiskuntaa. Joskus konkurssi vaan on tilanteen sanelema pakko. Ratkaisua tehdessä yrittäjä on taatusti tehnyt keskivertoa enemmän työtä, nukkunut keskivertoa vähemmän ja yrittänyt selviytyä. Sitten kun tulee seinä vastaan eikä enää jaksa, nostaa kädet pystyyn, ei auta ihmisten syyllistäminen. Sillä hetkellä on vain huolissaan omasta jaksamisesta, työllistymisestä, omasta henkilökohtaisesta jaksamisesta. Joskus konkurssin jälkeen voi yhtiö jäädä myös täysin velattomaksi konkurssipesän selvittelyjen jälkeen, mutta edes se ei lievennä ihmisten reaktiota. Yrittäjä on se sama ihminen, joka oli jo ennen yritystä. Hän vain käveli läpi tien, sai rangaistuksen osin taatusti aiheestakin. Yrittäjä on ammatti muiden joukossa. Hän haluaa elää omaa elämää. Ei sääliä, eikä halveksuntaa. Kannattaa myös selventää ennen yrityksen pystyyn laittoa eri yhtiömuotojen vaikutus vaikeuksien varalta omaan henkilökohtaiseen omaisuuteen. Niissä on eroja. Joku entinen yrittäjä on sanonut, että osakeyhtiön konkurssi on yrityksen konkurssi, mutta toiminimen konkurssi on henkilökohtainen konkurssi. Jokaisen aloittelevan yrittäjän varustettuna hyvällä ja taatusti tuottavalla liikeidealla tulisi myös muistaa varioida ne vaikeudet. Me olisimme selvinneet, mutta voimat ehtyivät. Me saamme siitä rangaistuksen ja häpeän aiheuttaman leiman, taakkamme lisäksi. Päätöksemme oli taatusti harkittu, sen tekeminen kesti vuosia ja varmaan seuraamukset seuraavat meitä vuosia. Me emme olisi halunneet näin. Mekin olimme aikoinaan aloittelevia yrittäjiä. Täynnä unelmia ja tuottavia ideoita. Nyt me yritämme hengittää, selviytyä. Nyt taistellaan vaan oman taloudellisen tilanteen elvyttämisestä kaikkien näiden yrittäjä vuosien jälkeen. Se jätti suuren loven lompakkoomme. Sen lisäksi toivottavasti saamme vuosien unilainat maksettua takaisin. Mikä parasta ensi vuonna meilläkin on loma ja jo tänä vuonna viikonloppuvapaat. Etuuksia, mitä yrittäjillä harvemmin on. Ainakaan huonoina vuosina. Parempinakin aikoina yrittäjä on vastuussa yrityksestä myös lomalla.

Kuulostaa varmaan katkeralta. Jos minulta yrittäjän puolisolta kysyttäisiin, että jos saisit aloittaa alusta niin lähtisitkö yrittäjäksi. Vastaisin en. Kadunko, että tuin puolisoni päätöstä ruveta yrittäjäksi niin en. Nämä vuodet ovat antaneet paljon, vieneet paljon, mutta kaikesta huolimatta olen oppinut paljon, vahvistunut paljon. Kun tämä pahin henkinen lama ja suursiivous sosiaalisissa suhteissa rauhoittuu niin pilvetkin rakoilee ja aurinko alkaa pilkistää varsin meillekin. Nyt meillä on toivoa. Jos me edelleen jatkettaisiin pyristelyä ja leikkisimme yrittäjiä, ei toivoa olisi tiedossa kai moneen vuoteen. En kadu mitään vieläkään. Pitkällä tähtäimellä toivoisin paljon muutoksia yrittäjien asemaan suomessa. Yrittäjyydenkin takana on ihminen. Ja usein se ihminen on joutunut monen kovan paikan eteen ihan vaan leipää pöytään ansaitaakseen.