Viikonloppu on ollut ihan mieletön. Tupakanpolton lopettamisen myötä minussa virtaa ihan uudenlainen energia. En koe niin paljoa väsymystä, henki kulkee ihan uudella tavalla ja ne ihanat maut. Ne maut korostuvat kaikessa herkuissa. Harmillista sinällään, että tulee myös sitten herkuteltuakin normaaliakin enemmän. Toisaalta tämä ylimäärä energia saa minut myös tekemään ja kuluttamaan. Aikaa tuntuu riittävän ihan toisella tavalla asioiden järjestelyyn ja tekemiseen. Tänä viikonloppuna perheessämme on ollut rauha. Olemme tehneet yhdessä. Minä jo ajattelin, että kykenemmekö tällaiseen yhdessä oloon ollenkaan. Tänä savuttomana, keväisenä viikonloppuna me olemme olleet perhe. Minä rakastan juuri näitä hetkiä. Jonakin päivänä kotona olen enää minä ja mieheni kera karvakorvien.  Siksi on niin tärkeää, että saamme kaiken maailman kriiseistä huolimatta  luotua hyviä kokemuksia ja muistoja jolloin olemme yhtä. Kokemuksia jotka muistuttavat onnen muruistamme nyt ja myöhemmin.

Viikonloppuna me myös keksimme tavan juhlistaa lähestyvää hääpäivää tai oikeastaan tavan muistuttaa itseämme tästä virstanpylväästä tulevaisuudessakin. Sen seurauksena me odottelemme nyt luonnoksia tatuoijalta. Tämän hääpäivän koen niin kovin merkitykselliseksi, että haluan siitä jäävän pysyvän muiston. Nämä viime vuodet ovat olleet niin raskaita koko perheelle ja aiemmat vuodet parisuhteellemme. On melkein ihme kaiken edeltävän jälkeen että me olemme edelleen ME. Tämä on suuri ihme, jota vielä päätin koetella lisää tupakoinnin lopettamisellani.  Toisaalta mieheni pitää tätä tupakoimattomuuttani myös lahjana, sillä onhan hän itse ollut aktiivisesti tupakoimatta jo yhdeksän pitkää vuotta. Kauttani ja kanssani hän on joutunut aina ajoittain savuttamaan itseään passiivisesti.

On ihanaa, että tänä viikonloppuna sain hengittää, maistaa ihania makuja, haistaa keväisen luonnon, nähdä ihania värejä, joita koko keväinen luonto tarjoaa. Olen onnekas kun olen saanut jakaa nämä hetket perheeni kanssa ilman suurempia konflikteja. Arkea en odota, mutta toisaalta olen siihenkin valmis. Toivon kiitollisuudessani että arki ei toisi mukanaan mitään negatiivista.

”Rakkaus ei ehkä suojaa meitä kaikilta myrskyiltä, mutta se tekee kotiinpaluun matkan arvoiseksi.”