On kulunut kauheasti aikaa sitten viime kirjoituksen. Meillä töissä on tunnelma niin negatiivinen, että se on imenyt minusta lähes kaiken energian. Kaikki sanottu ja tehty on ymmärretty väärin. On väännetty ja käännetty. Se negatiivisuuden kierre tempaa ajoittain mukaansa, syöden energiaa. Energian puute taas on osaltaan aiheuttanut saamattomuutta joten kirjoittaminen on jäänyt. Toisaalta väsymystä myös saattaa aiheuttaa ruoka. Ruoka, joka maistuu niin tavattoman ihanalle nyt savuttomana. Jäätelöt, keksit, hedelmät, salaatit, ihanat kaikki herkut. Varsin siis tavallista suurempi ravitsemusmääräkin uuvuttaa ja saa ainakin kotivaakan armoa pian anomaan. Tänä vuonna en siis ainakaan ole bikinikunnossa mutta sitäkin parempi jätemylly, joka vielä iloitsee kaikesta mitä on tarjolla.

Koti tarjoaa hieman vastakaikua omine ongelmineen työstressille. On joskus ollut jopa mukava tulla kotiin ja valua hetkeksi sohvalle. Kerätä voimia ja kadota voimaannuttavalle lenkille metsään itsensä kanssa ja ompa kerran eksynyt mukaan kaveri karvakorvineen. Se on yksi maailman ihanimpia tunteita kun saa kaverin mukaan. Sosiaaliset tilanteet irtaannuttavat hetkeksi pois omasta todellisuudestaan. Tämä sosiaalisuus on korostunut viimeaikoina elämässä ihan mukavasti sillä kylään ehti sisaruksenikin perheineen. Ihmiset myös piipahtelevat näin kesällä täälläpäin ihan hetken mielijohteesta.

Meidän arki on entisen yrittäjän arkea. Taloudellisia murheita ja huolia, mutta on myös toivoa. Jostain sitä kaivaa voimaa taistella lasku kerrallaan. Tämä aika on opettanut olemaan vähään tyytyväinen. Pihassa kukkivat kasvit ilahduttaa, kun ennen niitä piti itsestäänselvyytenä. Tai oikeastaan niiden olemassa oloa tuskin ehti huomatakkaan. Alelaarista löydetty paita joka tuntuu päällä hyvältä saa ilahtumaan. Erityisen kiitollinen olen kun olemme yhtäaikaa koko perhe lomalla. Tänä vuonna yhteinen loma on lyhyt mutta todellinen. Aikaisempina vuosina lomatarve jäi yrittäjyyden jalkoihin. Lomalla voimme tehdä talouden sallimissa rajoissa mitä vaan. Nyt on aikaa. Yrittäjävuodet opettivat arvostamaan aikaa rahaakin enemmän. Yrittäjävuosina aikaa lainattiin milloin unista, milloin vapaista tai kaikkialta muualta. Nyt on hetki jolloin voimme pysähtyä. Nauttia kerrytetyistä etuuksista. Tätä lomatunnetta ei pysty pilamaan tuulet, ei tuiskut. Me uhmataan säätä ja nautitaan kelillä kuin kelillä. Minäkin yritän unohtaa työn ja yritän nauttia kiireettömistä hetkistä, elämästä hetken mielijohteiden riepoteltavana.
 
Tänään siis tunnen kiitollisuutta vapaa-ajasta, perheestä ja erityisen kiitollinen olen heistä, joiden kanssa olen saanut jakaa elämääni viime aikoina. Kiitos yrittäjävuosien jälkeen menetettyjen ihmissuhteiden ja ystävän kuoleman, minä ymmärrän että harvat ihmiset ovat tulleet jäädäkseen elämäämme. Siksi arvostan jokaista jaettua hetkeä toisen ihmisen kanssa.
 
 
"ONNELLISUUS – on pienissä hetkissä ja jos ne huomaa, niistä voi kasvaa vaikka koko päivä" -Katri Helena