Tässä on loma vienyt mennessään. Kesän makuja on saanut tallettaa pakkaseen talven varalle ja nyt meteorologien lupausten mukaisesti varastoin auringon valoa talven pimeisiin hetkiin lohtua tuomaan. Tänä vuonna suomen luonto tarjoaa loputonta satoa. Mustikatkin olivat niin suuria että niitä jopa keräsi. On tässä loman tiimellyksessä pistetty koroillakin koriasti häitä tanssiessa koko perheen voimin. Kilistellessä nuoren parin onnelle sitä jälleen tunsi lämpöä ja rakkautta. On sitä ollut melkoisen onnekas kun on parinsa löytänyt, vaikka ei se siltä aina tunnukkaan. Nyt näitä häitä juhliessa tuli savuttomia kuukausiakin itselleni kolme täyteen. Savuttomuus on avioliittoa koetellut ja on taatusti tuntunut ainakin mieheni paksussa nahkassa. Minä en ole koskaan ollut mikään hitaasti lämpiävä, mutta nyt viime kuukausina olen roihahtanut tyhjästä. Sammumaan ei sitä roihua saa, ei sitten millään kun sen on syttymään saanut. Epätoivon syöväreissä on tullut purtua kyynelsilmin takahampaita yhteen miehelle kuiskien tupakan tuskaa. Mies on myös saanut lähteä makeanhimon perässä hieman kauemmaksikin. Eikä silloin aina kelloa ole katseltu. Makeallahan se tuska on olevinaan siirtynyt. Mies raukka on saanut niin tuskaani tutaa. Ei välillä edes ole sanoja löytynyt kun teinimme lailla olen pyyhältänyt ovesta pihalle. Miehen rooli on muuttunut tupakan polton lopettamisen myötä. Ennen kuin piti tehdä jotain, niin tehtävä sai odottaa kuin minä pidin aina ensin tupakkatauon. Nyt tehdään heti ja mielellään montaa asiaa yhtäaikaa. Sitä tehdään nyt liukuhihnalla eikä meinata. Ei taukoja. Eikä muuten aina puhettakaan kun parasta olisi, että mies ne tehtävät lukisi ajatuksista. Ei sitä aina muista ääneen sanoa, mutta eihän sitä voi ääneen myöntää kun miehen vikahan se on. Se mistä mies on nauttinut niin puuropadat on kuumina kun ei ehdi miehen ruuan laittoa odotella. Ruokoo pittää saada heti, mielellään jo äsken. Sitä on mies päässyt emännän savuttomuuden myötä valmiiden piirakoiden ääreen omasta mielestään liian pitkästä aikaa. Mukavaa siis että myös mieskin on hyötynyt tästä tupakoimattomuudesta, ettei pelkiksi haittavaikutuksiksi jää. Sitä se mies omassa päässään pelekee, kun mie pelailen ja kyselen että liekkö tullut painoa lisää tai liekkö perä on levinnyt entisestään savuttomuuden myötä? Mies raukka nieleskelee sylykee ja tukehtuu vaikka viiksiinsä ennemmin kuin vastaisi totuudenmukaisesti. Ihan kiusallaan aina siltä kyselen kun näen miten toinen siitä vaivautuu. Ihan kuka tahansa näkee, että on kuule meikäläisellä mahtava peräsin ja pulleat purjeet. Ne näyttää vielä olevan loputtomasti venyvää sorttia. Kerrottakoon, että olisin mielelläni sorjempaa sorttia. En jaksa ymmärtää millä selkärangalla savuttomuuden saavutin, kun en nyt tahdo selättää tätä makean himoa millään.

Haluaisin jo hieman itse alkaa uskomaan että pahimmat vieroitusoireet ovat ohi. Enemmän iloahan tästä savuttomuudesta on kun tupakoivan arjesta. Kaikesta kiukusta, tuskasta, hiestä, levottomuudesta ja ahdistuksesta huolimatta minä olen äärimmäisen ylpeä itsestäni ja niin on myös miehenikin ylpeä minusta. Olen ison kiitoksen hänelle jonakin päivänä velkaa, että hän sieti minua nämäkin kuukaudet. Ei ole elämän helpointa polkua valinnut kulkiessaan rinnallani. Niin myötä kuin vastamäessäkin me seisomme toistemme rinnoilla tai rinnalla :).

                               Rakkaus vaatii  joskus pitkää pinnaa ja uusiutuvia hermoja.
lempi_resepti.jpg