Minun teinini on pohtinut viime aikoina rahaa, mistä rahaa saa, minkä verran maksaa mikäkin. Lopulta hän pohdinnoissaan totesi, että hänellä ei ole vara koskaan muuttaa kotoa. Kuitenkin pohdintojen hyvä puoli on ollut se, että hän oma-aloitteisesti pyysi apua työnhakuun. Lopulta me yhdessä laadittiin työhakemus. Sitä hakemusta lähetettiin sinne sekä tänne. Se poiki teinilleni työhaastattelun. Tänään minun pieni "vauvani" asteli kämmenet hikoillen kohti aikuisuutta, kohti ensimmäistä työhaastatteluaan. Vielä ei tiedä poikiiko tämä prosessi muuta kuin haastattelun, mutta näin äitinä olen kovin ylpeä tästä kasvusta. On ihanaa katsoa kun tuossa pienessä ihmisessä välähtää vastuuntunto ajoittain, edes hetkittäin. Onneksi tasapainottamassa aikuisuutta on vielä ne itkupotkuraivarit, kun elämä ei sujukkaan niinkuin teini ajattelee. Ei liikaa kasvua yhteen ikävuoteen kuitenkaan, että ei liiotteluksi mene.

Itsekkin opin. Opin elämästä, mutta ennenkaikkea kirjoista. Opiskelen työn ohella ja olen joskus äärimmäisen kärttyinen ja turhautunut, mutta sisällä elää kipinä ja kiitollisuus tästä mahdollisuudesta. Siinä onkin miehellä sietäminen kun teini ja minä kipunoidaan välillä kuin puu saunan uunissa. Tässä on vallan mieskin oppinut laittamaan korvat luimuun ja poistumaan paikalta, kun turhautuu meidän opintojen väsyttämien hermojen tuotokseen ja niiden aiheuttamiin äänten avauksiin. Rauhaa ei juuri käytännössä
ole ollutkaan, mutta silti jossain sisällä elää hetkittäin rauha. Yöt ovat levottomia kertoen muutoksesta, että on aika muuttaa asennetta tai elämän suuntaa. Enää ei ole olemassa tekosyitä polkea paikallaan. Täytyy vaan jatkaa matkaa, kohti huomista. Matkalla on varmasti ihan hirveästi kuoppia, mutta me kestämme sen. Olipa kerran, aivan hetki sitten, minä, joka ei edes uskaltanut uskoa huomiseen.  On uskomatonta, että olen hengissä ja edes joskus järjissäni. Ei elämä ole muuttunut, vaan asenne elämää kohtaan ehkä muuttuu. Hitaasti tapahtuu muutos, mutta se on mahdollinen, tänään. Muutoksen mahdollistaa aika, joka auttaa unohtamaan ja olemaan itselleni armollinen.

"Haasteet tekevät elämästä
mielenkiintoisen - ja niistä
selviäminen tekee elämästä
merkityksellisen."

-Joshua J. Marine