Katson kun puhelimessa välkkyy jälleen nimesi. Mahassa kierähtää ja sen sekunnin aikana tajuan, että en aio vastata. En tänään. Olet ihana ystävä, olet kulkenut mukanani tuulet ja tuiskut. Olet varmasti yksi niitä harvoja asioita, mitä minulla on kulkenut mukana läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Ajoittain olemme erkaantuneet ja aina palannut takaisin samalle raiteelle. Minä olen kovin onnellinen, että olen saanut jakaa elämäni sinun kanssasi. Tiedän, että jonakin päivänä minä olen taas tarpeeksi vahva kulkemaan kanssasi. Nyt on vaan se hetki, että tarvitsen hieman tilaa. Olen päättänyt kirjoittaa tarinani uudestaan. Olen päättänyt nousta uhrista yksilöksi, oman elämäni voittajaksi. En voi vain kuulla vähättelyä tai positiivisten aatteiden ja ajatusten lyttäämistä aina negatiivisuudella. Minä haluaisin kertoa sinulle selviytymisestäni, sisaruksestani, mutta ei, sillä silloin sorrun mielestäsi kehuskeluun. Kerta toisensa jälkeen sinä vähättelet kaikkia kokemusteni sävyjä. Sinä ohitat minut, ikään kuin en edes puhuisi. Jo ennen tätä taukoa olin jo hyvän aikaa sitten huomannut, että et kysynyt koskaan mitä minulle kuuluu? Pystyit puhumaan tuntikausia itsestäsi ja surkeudestaisi. Syyllistit minua, jos uskalsin puhua jotain itsestäni tai perheestäni. Vähättelit tarvettani opiskella ja taisit jopa sanoa, että olet juuri tuollainen. Tuollaisella tarkoitit, että tahallani kerään velvollisuuksia, jotta en sitten ehdi mitään muuta. Muistutin sinua, että opiskelu on minulle oikeus joka tuo minulle mittaamattoman määrän mahdollisuuksia. Mielestäsi niin ei ole. Sinä et taida myöskään ymmärtää, miksi rakastan sisarusteni lapsia niin paljon. Se rakkaus on kokemuksellisesti poissa sinulta ja lapsiltasi, vaikka niin ei todellisuudessa ole. Tottakai tunteeni on erilainen sinun lapsiasi ja sinua kohtaan, mutta silti olen mittaamattoman kiitollinen myös sinusta. Sinulla on ihania lapsia ja olet ihana äiti. Niin hyvä äiti, että sinulla on oikeus jopa vähätellä minun tai sisareni kykyä olla äiti. Välillä sinä haluat tehdä äitiyteeni liittyviä päätöksiä puolestani. Tivaat miksi en toimi niin kuin käsket. Joskus sinä sorrut syyllistämään minua, sanoen että en voi ymmärtää sinua, kun minulla on vain kaksi lasta. Rakas ystävä, minulla on vain kaksi lasta, koska en ollut kypsä suurempaan määrään. Tunnistin olemassa olevat voimavarani ja minusta tuntui, että perheeni on kokonainen näin. Olen onnekas, että perhettäni täydentää myös sisarukseni ja hänen perheensä. Ilman heitä perheeni ei olisi kokonainen.
Suuret elämäni koetinkivet sinun mielestäsi ovat aina pieniä, helposti ylitettäviä ja ohitettavia. Sinun ongelmasi ovat taas aina niin suuria, että niitä ei kukaan voi mielestäsi ymmärtää. Ja siinä sinä olet oikeassa. Jokainen kokemus on yksilöllinen. Jos satutan peukaloni, minä tunnen sen kivun aivan erilailla, kuin sinä satuttaessasi peukalosi. Ei minun tunteeni tai kokemukseni ole sinulta pois. Ystävä ei koskaan edes yritä viedä kokemuksia ja tunteita toiselta pois, eikä myöskään vähättelisi toisen kokemaa. Oikea ystävä kulkee kokemukset läpi rinnalla. Itse olen yrittänyt antaa sinulle tilaa kokea ja olla olemassa. Pyrin hyväksymään sinut sellaisena kuin olet. Jatkossakin hyväksyn sinut juuri tuollaisena. Tänään on vain taas aika hengittää ja vahvistua. Tarvitsen tilaa ja aikaa kirjoittaa tarinani uudestaan. Tarvitsen aikaa löytää omat vahvuuteni ja kirjoittaa aivan uudenlaista tarinaa, tarinaa mahdollisuuksista. Tänään olen erityisen kiitollinen tästä blogista, sillä tiedän ystäväni että sinä et lue tätä. Tarkoitukseni ei ole loukata sinua, vaan tarkoitus on kirjoittaa auki tunteeni "ystävyydestä". Tämän tuuletuksen ansiosta minä kerron itselleni, miksi en vastannut sinulle tänään. Minun on ehkä helpompi hyväksyä tekemäni ratkaisu. Tämän kirjoituksen ansiosta minä jaksan olla ehkä ystävä sinulle jo seuraavan puhelusi aikana. Jonakin päivänä minä toivon sinun vilpittömästi kysyvän minulta kuulumisiani, ilman että ohitat ne tai vähättelet niitä. Minä toivon, että jonakin päivänä minä voin kertoa sinulle rakkaudestani perheeseeni, siitä kuinka ylpeä olen lapsistani, mitä he tekevätkään? (et taida sitä edes tietää), minä haluaisin kertoa mitä sisarukseni lapset oppivat, minä haluaisin kertoa, mistä nautin. Minä haluaisin olla kanssasi, minä.
Tänään en vastannut, mutta vielä jonakin päivänä me olemme taas samalla radalla. Usko pois. Silloin olen ehkä niin vahva, että jaksan seisoa rinnallasi entistä vahvempana, juuret maassa entistä syvemmin. Silloin asentoni ei horju, vaikka siihen koko painolastillasi nojaudut. Tiedän että sinä päivänä olen tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani, että en edes odota vastavuoroisuutta, vaan jaksan tukea ja hengittää kanssasi sinua ja tarpeitasi. Kuten kirjoitin, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Toivon että voisin löytää valoa niin paljon, että voisin näyttää sen sinullekkin. Ehkä silloin oppisit jakamaan myös minun asiani. Ja ehkä silloin näkisimme molemmat mahdottomatkin asiat mahdollisina. Minä haluan uskoa itseeni niin, että tarpeesi vähätellä minua, ei sattuisi enää, vaan loisi uskoa itseeni entistä enemmän. Ennenkuin löydän kaiken tämän olen pahoillani, että olen niin huono ystävä, että tarvitsen lomaa ystävyydestämme. Yritän ajatella, että jotta voin olla sinulle tarvitsemasi ystävä, tulee minun olla entistä vahvempi. Uskothan, että pian taas...
"Kyvyttömyys iloita siitä mitä on, on päivien tärvelemistä. Sellaisesta vahingonteosta saattaa saada pitkän tuomion: Elinkautisen tyytymättömyyden. "
(Lähde: Katajainen, Lipponen, Litovaara: Voimaa! Oman tarinani mahdollisuudet. Duodecim)
Minäkin vasta opettelen:
Suuret elämäni koetinkivet sinun mielestäsi ovat aina pieniä, helposti ylitettäviä ja ohitettavia. Sinun ongelmasi ovat taas aina niin suuria, että niitä ei kukaan voi mielestäsi ymmärtää. Ja siinä sinä olet oikeassa. Jokainen kokemus on yksilöllinen. Jos satutan peukaloni, minä tunnen sen kivun aivan erilailla, kuin sinä satuttaessasi peukalosi. Ei minun tunteeni tai kokemukseni ole sinulta pois. Ystävä ei koskaan edes yritä viedä kokemuksia ja tunteita toiselta pois, eikä myöskään vähättelisi toisen kokemaa. Oikea ystävä kulkee kokemukset läpi rinnalla. Itse olen yrittänyt antaa sinulle tilaa kokea ja olla olemassa. Pyrin hyväksymään sinut sellaisena kuin olet. Jatkossakin hyväksyn sinut juuri tuollaisena. Tänään on vain taas aika hengittää ja vahvistua. Tarvitsen tilaa ja aikaa kirjoittaa tarinani uudestaan. Tarvitsen aikaa löytää omat vahvuuteni ja kirjoittaa aivan uudenlaista tarinaa, tarinaa mahdollisuuksista. Tänään olen erityisen kiitollinen tästä blogista, sillä tiedän ystäväni että sinä et lue tätä. Tarkoitukseni ei ole loukata sinua, vaan tarkoitus on kirjoittaa auki tunteeni "ystävyydestä". Tämän tuuletuksen ansiosta minä kerron itselleni, miksi en vastannut sinulle tänään. Minun on ehkä helpompi hyväksyä tekemäni ratkaisu. Tämän kirjoituksen ansiosta minä jaksan olla ehkä ystävä sinulle jo seuraavan puhelusi aikana. Jonakin päivänä minä toivon sinun vilpittömästi kysyvän minulta kuulumisiani, ilman että ohitat ne tai vähättelet niitä. Minä toivon, että jonakin päivänä minä voin kertoa sinulle rakkaudestani perheeseeni, siitä kuinka ylpeä olen lapsistani, mitä he tekevätkään? (et taida sitä edes tietää), minä haluaisin kertoa mitä sisarukseni lapset oppivat, minä haluaisin kertoa, mistä nautin. Minä haluaisin olla kanssasi, minä.
Tänään en vastannut, mutta vielä jonakin päivänä me olemme taas samalla radalla. Usko pois. Silloin olen ehkä niin vahva, että jaksan seisoa rinnallasi entistä vahvempana, juuret maassa entistä syvemmin. Silloin asentoni ei horju, vaikka siihen koko painolastillasi nojaudut. Tiedän että sinä päivänä olen tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani, että en edes odota vastavuoroisuutta, vaan jaksan tukea ja hengittää kanssasi sinua ja tarpeitasi. Kuten kirjoitin, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Toivon että voisin löytää valoa niin paljon, että voisin näyttää sen sinullekkin. Ehkä silloin oppisit jakamaan myös minun asiani. Ja ehkä silloin näkisimme molemmat mahdottomatkin asiat mahdollisina. Minä haluan uskoa itseeni niin, että tarpeesi vähätellä minua, ei sattuisi enää, vaan loisi uskoa itseeni entistä enemmän. Ennenkuin löydän kaiken tämän olen pahoillani, että olen niin huono ystävä, että tarvitsen lomaa ystävyydestämme. Yritän ajatella, että jotta voin olla sinulle tarvitsemasi ystävä, tulee minun olla entistä vahvempi. Uskothan, että pian taas...
"Kyvyttömyys iloita siitä mitä on, on päivien tärvelemistä. Sellaisesta vahingonteosta saattaa saada pitkän tuomion: Elinkautisen tyytymättömyyden. "
(Lähde: Katajainen, Lipponen, Litovaara: Voimaa! Oman tarinani mahdollisuudet. Duodecim)
Minäkin vasta opettelen:
"Kukaan ei voi sanoa, että teet sen huonosti." Jim Morrison
Kommentit