Voin vain todeta katsoessani elämää tässä ja nyt, että on yllättävän helppoa todeta tämän hetken olleen seurausta menneestä. Jokainen vastoinkäyminen ja oma henkilökohtainen epäonnistuminen on ollut välttämätön saattaja tähän hetkeen. Voin olla ylpeä siitä, että epäonnistumisesta seuranneista nöyrtymisen hetkistäkin voi todella selvitä. Ajatellaan vaikka konkurssiamme ja monen muun ihmisen konkurssia. Siinä ihminen menettää yrityksen myötä taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi monta muuta juttua. itselläni ainakin meni yrityksen mukana myös ihmissuhteet ja elämäntapa, itsetuntokin sai valtavan kolauksen. Lisäksi konkurssi voisi viedä mennessään terveyden joko fyysisen tai psyykkisen. Se voi aiheuttaa avioeroja tai muita suurempia menetyksiä. Olin varma, että synkkyyden syövereissä en itsekkään uskonut selviäväni. Konkurssi kuten moni muukin elämän kriisi aiheuttaa dominoefektin. Olen kuitenkin ylpeä, että en missään vaiheessa ole lähtenyt esittämään mitään muuta kuin olen. Ehkä alkuun minä puhkuin ja puhisin vaan blogilleni, mutta kyllä me mieheni kanssa melko reilusti kerrottiin, että metsään mennään ja lujaa. Emme vaan jaksanut enää taistella ja luovutimme. Rehellisyys on ollut epäonnisen hetken onnistuneimpia päätöksiä elämässämme.

Tuttavissamme on eräs perhe, jotka ovat yrittäjiä. Heidän yrityskonsepti on perustunut alusta alkaen uhkarohkeuteen. He ovat uskaltaneet hypätä tuntemattomaan ja he ovat uskaltaneet luottaa siihen, että jokin elämässä ottaa lopulta kopin. Heillä oli onni myötä useita vuosia. Heille tapahtui monta onnenkantamoista, pikavoittoa ja monta merkityksellistä kohtaamista. Koko ajan he ennakoivat tulevia rahoja, he hyväksikäyttivät ihmisiä ja heidän hyvää tahtoa menestyäkseen. Se menestys ei ehkä ollut realistista. Siinä mennentullen he talsivat meidän tavallisten ihmisten yli ylitsevertaisuudellaan. Kulissia minä ajattelin. Lopulta he möivät talon, mökin ja veneen. He kertoivat kaikille, että se on väliaikainen ratkaisu. He halusivat jotain suurempaa. He painottivat, että menestys mahdollistaa heille kaiken entistä suurempana. Samaan aikaan he kertoivat kauniita ja ennen kaikkea raharikkaita asioita oletetusta elämästään. He näyttivät hyvältä, kauniilta ja hymyileväisiltä. Lopulta heiltä hävisi autot. He kertoivat kuinka paljon terveellisempää pyöräillä ja käyttää julkisia kuin omaa autoa. Vuokra-asunnot heillä vaihtuvat tiuhaan. Kerta toisensa jälkeen asunnoissa oli jokin vika, miksi muuton tuli tapahtua heti. Nyt tuli aika jolloin heidän omaisensa ottivat yhteyttä. Perhe sai jälleen häädön maksamattomien vuokrien vuoksi. Omainen toivoi, että joku meistä tuttavaringistä voisi auttaa perhettä. Kuitenkin tämä perhe on uponnut niin syvään näytelmäänsä, että todellisuudelle ei ole tilaa. He eivät myönnä omaa surkeuttaan. He eivät halua tulla herätetyiksi ja autetuiksi. He eivät ole valmiita nöyrtymään. Jokainen kerta kun heistä kuuluu, kuuluu vain satuja. Minä voin kuvitella kuinka vaikeaa heillä on. Uskon, että heidän satunsa ei kulje mukana uniin, vaan jossain yön pimeinä tunteina kutsuu todellisuus. 

Me keskustelimme kerran tämän perheen aikuisten kanssa, että entä jos yrityksenne ei kantaisikaan, mitä työtä haluaisitte tehdä? Vastaus oli tiukka, että se kantaa. He eivät aio enää liata käsiään tekemällä rahaa muille. Heidän mielestään se on silkkaa tyhmyyttä. Me tiedettiin mieheni kanssa menestyksenkin hetkellä, että jonakin päivänä me saatamme tehdä työtä myös muille. Me mieheni kanssa tunnemme olevamme oikeutettuja myös silloin kun saamme tehdä työtä toisille. Sekään ei nykyaikana ole enää varmaa. Myös minun työni kaikessa epätäydellisyydessään tuo leipää pöytäämme. Vaikka en ole tyytyväinen työhöni, olen siitä kiitollinen.  Tyytymättömyys on kai asenne kysymys, jota yritän muuttaa. Jälleen puhutaan työssäni yt neuvottelujen myötä irtisanomisista. Olen ollut onnekas kun irtisanominen ei vielä ole osunut minun nilkkaani, vaikka taatusti irtisanomiset vaikuttavat myös meidän jäljelle jäävien työntekijöiden työhön. Siksikin osaan arvostaa korostetun paljon sitä työtä, joka osaltaan meitä elättää. Työttömyyteni olisi perheeni laajuinen katastrofi, vaikka sekin varmaan toisi mukanaan jälleen uusia mahdollisuuksia.

Minä ymmärrän, että tämän tuttavaperheen on vaikea myöntää omia vaikeuksiaan etenkin, kun he ovat olleet niin kovin ylimielisiä meitä kaikkia kohtaan. Heistä olisi kamalaa olla kuin me, minä ja mieheni, eikä he ole mielipidettään salanneet. Kuitenkin todellisuuden kohtaamalla he voisivat löytää ratkaisuja, jotta he selviävät. Minä toivon tälle perheelle rohkeutta jonakin päivänä olla ihmisiä. Minä toivon, että he joko voittavat lotossa tai voittavat elämässä hyppäämällä todellisuuteen. Elämä on melko kaunis kaikessa karuudessaan. Parasta kuitenkin elämässä on se, että saa epäonnistua ja tehdä virheitä. Saa olla ihminen. Olen itse erityisen onnellinen, sillä olen uskaltanut olla ihminen niin aamu auringon noustessa kuin heikkona yön pimeinä tunteina. Kaikessa onnettomuudessa olen kuitenkin ollut onnekas. Minä toivon, että jonakin päivänä myös tämä tuttavaperhe löytäisi sen merkityksellisen onnen. Ei se onni aina rahassa pesi vaan sydämessä.

"Todella merkityksellistä on se, mitä tapahtuu meissä,
eikä se, mitä tapahtuu meille." -James W. Kennedy