Niin se löysi tiensä luokseni vihdoin ja viimein niin kauan odotettu lomani. Ennen loman alkua menin tukkaputkella ja tuntui kun olin suoraan muutoksen myrskyn silmässä kera keskeneräisten projektieni. Moni luovutti ja moni jatkoi matkaa, moni asia muuttui. Muutos, jota uusiutumiseksi kutsutaan työssäni jatkuu, vaikka minä lomailen, joten mielenkiinnolla odotan mihin tilanteeseen sitä työhön loman jälkeen palaa. Paljonko uutta ja paljonko vanhaa minua odottaa, kuinka monia hyvästejä saankaan jättää ja moniko on tullut lähtevien tilalle? Vaikka taidan arvata, että kukaan ei tule poistuvien tilalle? Pohdin olenko itse löytänyt jonkin uuden suunnan tai ajatuksen loman aikana? Stressi työssä ja opiskeluissa on väsyttänyt minut, saanut aivoni myrskyämään. Myrskyä ei helpota, että töissä muutos on saanut ilmapiirin erittäin kireäksi ja jokainen meistä miettii elämänsä tarkoitusta suhteessa työhön, se kuormittaa kai kaikkia. Jatkuva aivomyrsky heikentää unen laatua, heikentää kykyä ajatella tai toimia. Kun istuin kollegan kanssa syömässä viimeisenä työpäivänäni ennen lomaa kerroin hänelle, että eniten odotan lomalta aivomyrskyn laantuvan ja paljastavan minulle suunnan. Kollega odottaa löytävänsä loman aikana uuden työn, ihan melkein minkä tahansa. Itse en tiedä, mihin suuntaan pitäisi suunnistaa, mutta uskon loman, joka suo levon, kalibroivan kompassini uudestaan, ohjaten minut suuntaan oikeaan. Hätäisyys ei tässäkään asiassa vie eteenpäin ja se on paljon, että minä totean sen. Minä, joka olen persoonana hyvin malttamaton voin vain todeta, että odottaminen kannattaa. Nyt olen liian väsynyt tekemään päätöksiä, ajattelemaan saati sitten toimimaan. Loman ansiosta minulla on ihanaa kaivattua aikaa nukkua, levätä, tehdä tai olla tekemättä, pingottaa ei tarvitse. Minä aion nauttia kesän mausta, tuoksusta ja ajasta sen hetken ja annan aivojeni latautua uudelle taajuudelle. Ilman ajattelua, minä tulen näkemään mahdollisuuden. Mahdollisuus on koko elämä ja elämä on ne ihmiset, jotka kulkevat matkaa kanssani. Työ on työ, iso ja tärkeä osa elämää, mutta ei kuitenkaan se tärkein tekijä onnenrakentajana.

”Elämän tarkoitus on olla ihan sikaonnellinen” – Juha Vuorinen