Siinä se nyt kimaltelee nenän edessä. Mitä houkuttelevin avoin työpaikka ilmoitus? Mitä sille teen? Olen jokseenkin tyytymätön nykyiseen, kuten varmaan huomaa teksteistäni. Kuitenkin puolensa ja puolensa. Vanhan paikan palkka on uutta suurempi. Kuitenkin mietin, että onko se merkityksellistä, jos työn kuormittavuus on näinkin suurta. Työ on tällä hetkellä yhtä suurta väärinkäsitystä. Voisiko minua varten olla työpaikka, joka jäisi työhön eikä tulisi kotiin? Lisäksi työmatkakin kasvaisi joka lisäisi taatusti taas kuormittavuutta lisää ja pohdintaa kuinka ehtisin kaiken, kun tiukkaa on aikataulujen kanssa nykyäänkin. Ja onhan se niinkin, että kun sutta lähtee pakoon, niin karhu tulee vastaan. Kaikesta huolimatta minä mietin, että olisiko se tässä? Minun mahdollisuuteni. Vastaus kaipaukseeni kohti ammatillista kasvua ja uusia tuulia. Kaikkein eniten haluaisin jättää taakseni  negatiivisen ilmapiirin, joka vallitsee vanhassa. Toisaalta pelkään, että vienkö sen mukanani uuteen.  Kutkuttavan ihanaa pohtia ja puntaroida. Voihan se olla, että joku muukin on saanut tämän työpaikka ilmoituksen ja minulla olisikin kilpailijoita kasapäin. Entä jos vastaisin hakemuksella tähän haasteeseen ja joku muu sen paikan veisikin. Olenko varma, että valittamisesta huolimatta olisin valmis hyppäämään täysin uuteen seikkailuun.

Tämä on ollut kyllä oikea muutoksen vuosi. Voisiko tulos olla, että löytäisimme paikkamme ja jalansijamme tästä maailmasta jo uudeksi tulevaksi vuodeksi. Olisi helpompaa seisoa omilla jaloilla, jos jalkojen alla olisi pysyvä maa. Olisi ihana todeta jonakin päivänä, että meillä on tavallinen arki. Elämässä olisi hetkiä jolloin voisi huokaista ja pohtia, että tänne minä kuulun. Edes kerran vielä tämän elämän aikana. Ehkäpä kasaan rohkeuteni ja rustaan hakemuksen. En vielä tänään, ehkä huomenna. Tänään en ole tarpeeksi rohkea.

Samaan aikaan, kun pähkäilen jotain näin pientä kuin työpaikka. Odotamme jotain suurta. Odotamme kuulumisia ystävältämme, jonka ruumiista on ravistellut syöpä. Syöpä, jota vastaan hän on jaksanut taistella jo niin kauan. Hän on varmaan kuullut, mitä seuraavaksi?  Hiljaa mielessä minä toivon. Toivon onnea, voimaa ja sileää tietä hänelle kohti syövätöntä elämää. Sen on oltava mahdollista.

 

”Jos olet pieni puu tuulisen mäen rinteellä, niin ole kaikkein paras pieni puu juuri sillä paikalla.”

Voihan Nalle Puh