Tänään minä pohdin minkäläisen kuvan me annamme itsestämme. Yksi päivä tällä viikolla tein työtäni, kun toisen alan ammattilainen totesi, että oletko miettinyt sinun ammattitaitosi menevän hukkaan nyt muutoksen myötä. Jäin pohtimaan sitä miten tuo toinen ammattilainen oli luonut kuvan ammatistani tekemiseni perusteella ilman, että hän tietäisi mitään koulutuksestani. En minä voisi arvioida toisen ammattilaisen työnpanosta sen tekemän työn perusteella mitä hän sillä hetkellä tekee. Tarvitsisin fakta tietoa siitä, miten ja mihin hänet oli koulutettu. Oli ihastuttavaa ajatella, että pystyn vaikuttamaan työssäni ammattilaiselta, vaikka koen välillä itse epävarmuutta. Ilmeisesti epävarmuus ei näy ulospäin.

Muutenkin työ pohdituttaa. Olen kohdannut hyvin erilaisia esimiehiä. Millainen on hyvä esimies? Hyvä esimies arvostaa alaisiaan, eikä ajattele työvoiman olevan uusiutuva luonnonvara. Hyvä esimies tukee työntekijää rakentavan palautteen voimalla. Esimiehen jalat kantaa, vaikka alusta notkuisi. Hän voi olla epävarma tulevaisuudesta, mutta ei näytä sitä alaisilleen vaan tukee muutoksen tietä. Hän näkee muutoksessa jotain rakentavaa ja myönteistä voimaa. Hän keskustelee alaisten kanssa tasavertaisena myös omista tuntemuksistaan. Parhaimmillaan hyvä esimies on työyhteisön voimavara.

On myös esimiehiä jotka näkee negatiivisuutta kaikkialla. He ajattelevat muutoksen olevan täystuho. He väsyvät, eivätkä pysty seisomaan omilla jaloillaan, mutta eivät myöskään anna työntekijöiden tukea vaikeissa paikoissa. He ruokkivat pahoinvointia. He levittävät negatiivisuutta jopa oman työryhmän ulkopuolelle. He antavat hyvin epäjohdonmukaisia ohjeita ja unohtavat antaneensa ne. Näin he pystyvät kyseenalaistamaan työntekijän tehdyn työn. He käyttävät energiaa poikkoilemalla paikasta toiseen levittäen levottomuutta. Heidän energiansa hukkaantuu muutoksen tuulien vastustamiseen. He ajattelevat, että kun yksi työntekijä lähtee niin aina saa uuden. Huomioimatta, että se uusi täytyy perehdyttää ja jos sitä ei tee niin tuskin uusikaan kauaa jaksaa. Monella alalla on myös se ongelma, ettei niitä ammattilaisia oikein tahdo löytyä. Myös jatkuva rekrytointi herättää alan ammattilasten hälytyskellot ja ne ei vaan hae kyseisiin paikkoihin. He arvaavat, että kyseisessä paikassa on jotain erikoista, kun henkilökunta ei pysy. Nämä toisenlaiset esimiehet eivät tunnista väsymystään. Tänään näin oman esimieheni tuskastelevan itsestään, enkä vaan voinut sanoa mitään. Mietin miten hän ei tunnista väsymystään, miksi hän ei halua apua tai hae apua. Hänelle ei voi asiasta huomauttaa, sillä hän on kaikkivoipa ja aina niin kovin oikeassa. Koko muu ympäristö ja sen ihmiset on väärässä, mutta ei hän. Hänessä ei ole heikkouksia. Syvä huokaus. Kuinka tämä ihminen voikin viedä päivänvalon niin totaalisesti. Kuinka raskasta hänellä onkaan taistellessa vastuullisessa tehtävässä, josta hän yrittää selviytyä hanskat hukassa. Minä toivon, että voisin auttaa häntä ennen kuin hän on tuhonnut koko pienen työyhteisömme. Minä toivon, että joku auttamiseen kykenevä taho huomaisi hänen loppuvat voimavaransa ennen kuin jotain sattuu.

Itse en voisi toimia esimiehenä juuri sen vastuun takia. Pelkäisin menettäväni hyvät työntekijät ja sovittelu hieman vaativampien työntekijöiden kanssa olisi minulle haaste. Olen aivan liian kiltti. En siis kirjoita kadehtiakseni vaan ihan ajatuksen virtana, miten mukavankin työn saa raskaaksi ja miten mukavankin työpaikan saa uppoamaan suohon. Ilman työntekijöitä,  ei tarvitse esimiehiäkään.

Muuta arjesta. Hirveää kiirettä ja ympäröivää pimeyttä sekä väsymystä. Rakastan silti joskus arjen hetkiä yli kaiken. Töistä kotiin ja jaettu vastuu harjoituksista miehen kanssa. Yksi päivä miehen piti viedä esikko ja sen kaverit harjoituksiin. Minulle jäi kuopus ja hänen kaverit. Kiireellä töistä kotiin ja autoon. Vasta autossa huomasin, että minulla oli väärä auto ja sekalainen seurakunta hämmentyneitä lapsia. Ei voinut kuin nauraa omalle hallitsemattomalle arjelle. Lopulta oikeat lapset pääsivät oikeisiin treeneihin ennemmin tai myöhemmin.  Perjantaita odotellessa ja kesää sekä aurinkoa. Ei olisi haittaa jos arjen katkaisisi hengähdys uutta myötätuulta.