Minä en ole ehtinyt/jaksanut juuri tänä vuonna panostaa itseeni. Kuitenkin viime viikolla löysin itseni lempikampaajani penkiltä aivan liian pitkästä aikaa. Ennen kävin hänen luonaan usein ja tapasimme myös vapaa-ajalla joitakin kertoja. Tällä käynnillä huomasin kuulevani ensimmäistä kertaa liian pitkästä aikaa aidon, mitä sinulle kuuluu, kysymyksen. Kysymys meni niin syvään, että huomasin kyynelten polttavan silmiäni. Koko kulunut vuosi tuntui vyöryvän sisimmästäni.

Vuorovaikutuksemme oli kaksisuuntaista. Kävimme läpi molempien vuoden ja vedimme sen yhteen. Oma yhteenvetoni vuodesta lyhyesti oli, että usko ja toivo on muuttanut muualle. Jos jonakin päivänä löydän heidät,  en enää luovu heistä. Mutta tärkein kaikista on rakkaus, joka säilyi tämänkin vuoden suuresta surusta huolimatta. Jos kolmesta suuresta jäljellä on suurin, ei kai tämä nyt niin huono vuosi ollutkaan. Sain kampaajaltani piristyneen ulkonäön lisäksi ihanan enkelin suojaamaan tulevaa vuotta.  Niin kovin arkista käydä kampaajalla, mutta minulle tuo hetki oli hyvin pyhä hetki. Olinhan sen hetken ilman velvoitteita. Tuo hetki toi joulun sydämeeni.  Kiireetöntä aikaa perheeni kanssa, lepoa ja jouluherkkujen tuoksua. Tuo hetki oivallusten aallokossa teki niistä odottamisen arvoisia. Ja varmasti osaan arvostaa niitä entistä syvemmin.

Suurin hyvä, minkä voit tehdä toiselle,
ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen
hänen kanssaan. Se on hänen omien
rikkauksiensa paljastaminen
hänelle itselleen.

- Benjamin Disraeli