On ollut jokseenkin raskas viikko. Jos on puoli metriä rahaa ja metri laskuja niin sitä se elämä on nyt. Ajatus siitä, että osin tilanne johtuu konkurssista ja osin toisen ihmisen auttamisesta, niin on vaikea hyväksyä tilannetta. Ja sitten kun vihdoin selviät jostain koettelemuksesta, toinen on jo samalla edessä. Toisaalta taas näen aina silloin tällöin tämän henkisen rekan alta valoakin. Kulunut viikko sai vaan haukkaamaan henkeä. Toisaalta elämä taas muistutti mikä on tärkeää. Mieheni sattui näkemään pahan onnettomuuden ollen ensimmäisenä paikalla. Onnettomuudessa oli myös lapsia. Ilmeisesti kukaan ei kuollut, mutta jälki oli kuulemani mukaan pahaa silti. Toivon, että kaikki voi hyvin ja kiitän perheestäni.

Viikko oli tosiaan hengityksen pidätystä ja unettomia öitä. Kiirettä ja pahoinvointia. Perjantai, on tunne. Ja kun vihdoin se koitti koko viikon jännittäminen ja hengityksen pidättäminen kostautui. Sain ihan hirveän lihasspasmin niskalihaksiin ja päässä on enää yksi kierto suunta. Kipu on hirveä.

Olet tuntenut viime aikoina järkyttävää yksinäisyyttä, mutta tänään tunnen läsnäolon. Perheemme sai paketin. Siellä ei ole rahaa, ei. Vain pieni muistaminen, joka on maapallon kokoinen, jos kysyy nuorimmaisemmaltani. Voi niitä sinisiä suuria silmiä, jotka niin kiiluvat iloa ja onnea tästä muistamisesta. Kuinka tärkeää on, että häntä muistetaan. Nyt kun menetimme viime vuoden puolella ihmisen, Ystävän, joka on ollut tärkeä nuorimmalle lapselleni,  hänkin on kokenut yksinäisyyttä. Hän muistaa ystäväämme sytyttämällä kynttilät joka ilta ystävämme kuvan eteen, vaikka me muut emme kiireeltä muistaisikaan. Siksi koen merkitykselliseksi, että saimme tämän pienen paketin. Se ei tullut taivaasta, mutta perheen ulkopuoliselta ihmiseltä. Näin nuorimmaisemme saa tuntea hetken olevansa erityisen tärkeä ja ainutlaatuinen. Hän rakastaa lapsen vilpittömyydellään tätä pientä muistamista ilman syytä, ilman syntymäpäivää tai joulua. Hänenkään elämä ei varmasti ole ihan helppoa. Meidän aikuisten huoli taloudesta ja ainainen kiire heijastuu varmaan nuorimmaisemme mieleen. Hän kokee yksinäisyyttä myös kiusatuksi tulemisen tunteista ja myös omista mietteistä menettämisestä. Siksi tämä pieni valonsäde paketissa on hänelle niin tärkeä ja merkityksellinen.

Kumpa jälleen jonakin päivänä voisimme olla niin kuin ennen. Perhe ilman maailman suurempia murheita tai sanotaanko niin, että murheet olisi oikeissa mittasuhteissa. Menettäminen jäisi historiaan tai menettämiset ei aina sattuisi näin kovasti. Haluaisin lapsieni muistavan onnellisen ja turvallisen lapsuuden.  Olen kiitollinen, kiitollinen kaikista niistä arjen onnen murusista joita meillä kaikesta huolimatta on. Kiitollisuus on se, mitä tunnen kaikesta stressistä huolimatta. Toisaalta yksinäisyyskin opettaa. En ole kiitollinen kuolemalle, joka vei ystävämme. Olen kiitollinen niistä elävistä, jotka ovat ottaneet etäisyyttä ja lähteneet. He eivät olleet meitä varten.  Jossain uudessa elämäntilanteessa odottaa uudet ihmiset.

Meillä esikko on harrastamassa viikonlopun. Nuorimmaiseni saa koko viikonlopun molemmat vanhemmat ihan itselleen. Hän ihailee varmaan saamaamme pakettia, sytytämme edesmenneelle ystävälle kynttilät, saunomme, syömme ja käymme kuulemma kirjastossa hakemassa jonkun oikein jännän kirjan hän kertoi. Kun pienet silmät sammuu alkaa minun oma aikani. Koko viikon ohjelmat on katsomatta, kiitos lasten harrastustoiminnan jonka ansiosta ei ole ehtinyt viikolla pysähtyä. Nyt aion pysähtyä ja niskan kipukin muistuttaa lepäämään. On pakko levätä ja sopivassa suhteessa liikkua, jos meinaa ensi viikolla töihin. On pakko rauhoittua ja nauttia, jotta jaksaa hengittä ensi viikollakin.

Esikko elää ihanan antoisaa nuoruutta, jossa monien vuosien työ alkaa tuottaa tulosta. Mitä enemmän lapsi harrastaa sen kalliimmaksi se tulee. Kuitenkin hän nautti menestyksestään, joten hinta joka maksetaan on suurudestaan huolimatta pieni, siitä onnistumisen tunteesta mitä hän saa. Hieman häntäkin huolettaa meidän vanhempien huolirypyt, mutta hän on juuri siinä iässä ettei pysty ajattelemaan sadasosa sekuntia pidempään onneksi muita kuin itseään. Joten hyvä näin. Ensi vuonna uudet haasteet esikolla, kuin meidän koko perheellä. Nyt nautitaan harrastamisesta ja jossain harrastuksen välissä toisitamme. Minulla on nyt jo ikävä häntä.

Lopuksi, muistilappu itselleni:

muistiksi%20itselleni.jpg