Ihana hiljaisuus, ties miten pitkään aikaan. Isäntä ja lapset harrastuksessa ja minä omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni kera kuuman kahvin. Tämänkaltaisia hiljaisia hetkiä arki kaipaa. Oikein tuntee kuinka loppuun kuluneet patterit täyttyvät ja ajatus saa mennä ihan omia teitään. On ihanaa muistaa hengittää syvään sisään ja hitaasti ulos. Miten mukavaa on tuntea kodin rauha ja lämpö. Jos tätä kiireettömyyttä ja hiljaisuutta mahtuisi arkeen enemmän, niin elämä voisi olla mielekkäämpää ja arjen vaikeudet asettuisi omiin uomiinsa. Ne ei anna tuntuisi niin ylitsepääsemättömiltä.

Meillä oli viikonloppuna vieraita tai oikeastaan perheen puuttuva puoli. Sisarukseni perheineen. Aikataulut oli kiireiset ja heitimme” heit” siinä ovella törmätessä, mutta se sisaren pikkuinen toi sen hetkenkin niin paljon valoa elämään. Hän oli oppinut ihan uusia Robinin Biisejä. Ystävänpäivänä kaipasin kovasti edesmennyttä ystävää. Samalla olin kiitollinen siitä lämmöstä minkä eräs ihmissuhde minulle on viime aikoina suonut. Vaikka minulla ei olisi rahaa, minä muistan hänet ja kiitän. Hän tupsahti elämääni jotenkin tilauksesta. Hän on kysynyt mitä minulle kuuluu? Kysymys, minkä nykyään saa lukea enintään facebookin aikajanalla. Ei enää läsnäolevaa "mitä kuuluu?" Sen kysymyksen merkitys on viime vuosina muuttunut täysin. Se on vain kysymys, joka esitetään, kun odotetaan vastausta "kiitos, hyvää". Aidoimmillaan aivan liian harvoin, se merkitsee läsnäoloa ja välittämistä. Niin monet paahtaa omissa arjissaan etteivät muista kanssaihmistä. Voin olla vain pahoillani niistä ihmissuhteista, joita en ole muistanut huoltaa. Suhteista jotka ovat kuolleet omaa merkityksettömyyttään, sillä nyt jokaisen ihmisen arvon tuntee aivan toisin. Pelko ja todellisuus yksinäisyyden tunteista ovat jäätäviä. Siksi minä tunnen tuosta yhdestä ihmisestä niin paljon kiitollisuutta. Minä toivon, että me voimme olla yhdessä yksin. Nyt minä mietin, että hänen läsnäolonsa olisi kohtalon saattamaa. Minä joka hautasin ainoan ystäväni löytäen samalla jälleen uuden osin vanhan ihmissuhteen. Kohtalo tarkoitti sen ehkä niin. Ehkä minä olen vaan liian heikko kantamaan taakkaa yksin. Niin minä ajattelen. Tarvitsen hetkiä olla aito. En halua aina olla se vahva minä, mitä ihmiset kuvittelevat minusta. Toisaalta rakastan myös hetkiä auttaa ja toimia olkapäänä. Tuoda lohtua ja iloita.  Hyvä ihmissuhde on kaksisuuntainen virta, se ottaa ja se antaa. Sellaista ihminen tarvitsee ollakseen kokonainen. Ainakin minä. Elämässä on monta roolia, mutta joskus tarvitsee hetkiä ollakseen oma itsensä ilman odotuksia ja paineita.

Yrittäjä vuodet etäännytti meidät omista juuristamme. Minun juuret on aina ollut hyvin löyhät, mutta mieheni juuret on syvässä maassa. Moni ihminen juurilla jäi yrittäjä vuosien taistelun tiimoilta. Me emme kokeneet ikävää vaan tarvetta tehdä työtä, kasvattaa lapsia heidän juurillaan. Ymmärtämättä omien juuriemme merkitystä itsellemme, lapsillemme saati niille jäljelle jääneille ihmisille. Kuolemat ja konkurssi toi jälleen sen menneisyydenkin arvon ihan toisenlaisena esille. Kuinka merkityksellistä on, että on olemassa toinenkin koti ja toisetkin ihmiset. Ne ihmiset, jotka ovat eläneet kanssamme. Kuinka tärkeää ja merkityksellistä on lastenikin nähdä, mitä me vanhemmat olemme, kuinka me elämme sekä kuinka kasvoimme. Me matkaamme taas juurillemme. Menemme omanlaiseen kotiin. Aina paluu ei ole niin ihanaa ja merkityksellistä. On hyvää ja huonoa niin kuin elämässä aina. Olen kuitenkin onnellinen, että meillä on paikka missä käydä. Ihmisiä joilla on omanlaisensa merkitys. Voin vain pahoitella vuosia, jotka menetimme yritysvuosina. Se raha jota silloin taoimme on niin kovin merkityksetöntä näiden ihmisten rinnalla. Se raha tuli hyvin kalliiksi, eikä riittänyt korvaamaan ihmissuhteita joita meillä on juurillamme. Juurilla joista olemme ponnistaneet tähän maailmaan. Sanonta, että joskus täytyy menettää ymmärtääkseen asioiden arvon, pitää tässä elämän vaiheessa hyvin paikkaansa.

Tässä ihanassa hiljaisuudessa sytytän kynttilät poisnukkuneille ja jatkan talvi-illan viettoa kodin rakkaassa lämmössä.


"Joskus kun asiat menevät raiteiltaan, ne saattavatkin mennä juuri oikeille paikoilleen"