Minä niin nautin tästä loskasta. Ihan vaan sillä tiedän, että loskan vähetessä kevät alkaa puskea elämään. Aurinko tuo taas pian valoa tänne risukasaan, kasvit alkavat puskea läpi roudan tuoden elämään väriä. Aamuisin luulen kuulevani lintujen keväisen viserryksen. He visertävät sitä riemulaulua, mitä uusi kasvun aika meille haluaa viestittää. Eilen illalla talon ulkoseinää kiipesi hämähäkki. Jotenkin kevät edustaa minulle lisääntyvän valon lisäksi elämää ja orastavaa toivoa. Niin on ollut aina. Eniten harmittelen menneistä vuosista juuri noitten keväisten hetkien menettämistä tai unohtamista. Sitä on vain puskenut muutaman kevään huomaten kevään ja kesän tulleen vasta siinä vaiheessa kun syksy on pudotellut lehtiään. Tänä vuonna minä toivottavasti ehdin nauttia keväästä. Ehkä menneet keväät auttavat minua pysähtymään valon äärelle tänä vuonna hieman pidemmäksi aikaa.
 

Tänään olen onnellinen tästä hetkestä ilman syytä. Edelleen on laskuja, edelleen on velkaa ja edelleen on rahaa vähän. Arjessa on kiire kera lasten harrastusten, mutta silti tunnen jonkin energian virtaavan minussa. Kumpa tämä virta säilyisi loppuviikkoon, jolloin tiedossa olisi muutama ylimääräinen vapaa. Toisaalta toivoisin voivani antaa tätä virtaa vähän esikolleni, joka on nyt erityisen väsynyt, mutta ei suostu hiljentämään tahtia. Taitaa olla kokonaisuudessaan äitiinsä tullut. Mikä on huolestuttavaa. Jatkuva suoriutuminen vie elämän ilon mennessään. Ehkä minun tehtävä on muistuttaa häntä, että nyt on aika pysähtyä. Voisimpa opettaa jälkikasvulleni elämäntaitoja, jota minulla itsellä ei ole ollut.

Uutta virtaa ja energiaa tuo arkeen myös uuden oppimisen ilo. Hetkiä niiden asioiden parissa, josta niin kovin nautin. Ne on pieniä asioita. Hetki nenä kiinni kirjassa, uusien asioiden löytämistä jo kirjoitetusta tiedosta. Tiedon soveltamisesta käytäntöön. Löytöretki omaan osaamiseen, jota en edes tiennyt omaavani. En koskaan halua tulla niin kaikki tietäväksi ettei olisi lisää opittavaa. Oppisin ilman kantapään kautta oppimistakin, vaikka lukemalla. Jostain syystä elämän taidot tulee vain opittua aina vaan kantapään kautta. Tällä nimenomaisella hetkellä olen minä, kiireen ja arjen aherruksen nujertama, mutta auringon ja tiedon valaisema.

                             ”Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään, se ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys.”