Minun perjantai kolmastoista oli tällä kertaa melko tavallinen päivä, ei onnettomuuksia ( kop, kop koputtaen puuta). Ei maata mullistavia laskuja, joskin postia ei edes ole vielä haettu. Minulle tämä perjantai kolmannentoista päivän taikausko ei juuri uppoa, kun on ollut aikoja jossa kaikki on mennyt tasaisesti alusta alkaen alamäkeen,  päivästä riippumatta. Joskin pakko kertoa, että tarina kertoo äitini syntyneen perjantai kolmastoista päivä ja se on tavallaan ollut kai suuri onnettomuus. Joskin hänelläkin on ollut elämäntehtävä, synnyttää meidät sisarukset, jotkut monet muut ovat hoitaneet loput enemmän tai vähemmän.

Minun lapseni keksi kerran Nikke Ankaran perjantai 13. päivä biisin. Silloin samoihin aikoihin, kun biisi löytyi oli elämässä tapahtunut kummallisia asioita. Silloin oli perheen talous yrityksen myötä mennyt jo hetken alamäkeen.  Kerran eräs aamu kuului kaunis tip, tip ääni ja tulla tupsahti katolta vedet läpi. No eihän siinä, mutta eräs toinen aamu, ei hanasta tullut vettä, ei sitten tippaakaan. Ei tullut ei, kun kaikki vuoti lämminvesivaraajasta suoraan lattialle. Silloin elämä oli kuin Nikke Ankaran biisistä ja tämän totesi lapsenikin.  En minä valita, mutta tuo biisi muistuttaa minua joskus siitä, että voisi mennä ehkä huonomminkin. Kappale ei todellakaan edes edusta minun musiikkimakuani. Joskus tuo kappale tuo voimaa sieltä menneestä elää tänäänkin. Silloin molemmat vahingot olivat sarjassamme onnettomia yhteen sattumuksia ja vakuutusyhtiö auttoi meitä kovasti selviytymään. Silloin sain kuitenkin muutaman harmaan hiuksen lisää, turhaa stressiä ja huolta.

Tänään minä nautin kuulemma ohikiitävästä keväästä, jos uutisiin on uskomista.  Kerrompa senkin, että nurkan takana on muutos. Jälleen toivo muutoksesta, onko se hyvä muutos? Sitä en tiedä. Toivon sen verran johdatusta, että jos muutos vie huonompaan niin sitten se muutos ei toteutuisi.  Muutos huonompaan ei ole tervetullut, sillä tämä perhe tarvitsee tasapainoakin välillä. Muutos siis on työhaastattelu. Orastava toivo uudenlaisista haasteista. Uudenlaisia haasteita tarvitaan ammatilliseen kehitykseen, joka omalla tavallaan rikastuttaa varmasti loppuakin elämää. Nykyinen työ on kuin takkuinen tukka, joka on täynnä purukumia. Vähintään yhtä selkeä. Muuten tosin mukava, kuin villasukat kesähelteellä. Olen kiitollinen työstäni silti, sillä se tuo toivoa siitä että jonakin päivänä tuo loputon laskupino on loppu.

Viikko on ollut täynnä kiireitä, kireitä aikatauluja ja kireitä hermoja. Tänään minä istun ja nautin hetken kera kahvikupin. Viikonloppuna taas harrastetaan ja kodissa näkyy taas viikon kiireet. Hieman vaatisi opiskelutkin panostustani ja lähestyvä työhaastattelukin vaatisi valmisteluja, mutta hyvä tästä tulee. Toivo tulee sydämeeni keväästä. Ilo näemmä tulee eri ikäisten lasteni, erilaisista musiikkimauista, joista äitinäkin pääsen nauttimaan. Halusin tai en.

”Hyvää huomenta, vaimo heti kapinoi.
Putket kusi yöllä, herätään vesivahinkoo.
 Eihän täs, joka vitun puolel läikkiä tulvii.
 Ei hätää, soitan putkarin äkkiä duuniin.
 Äyskäri kädes koko aamun joutunu kauhoo.
 Viikonloppu lähös käyntiin, toisin ku auto.
 Ihan ku ei ois alkanu jo spesiaalihyvin, niin bussi ajaa nenän eestä vesivallin syliin (taksii).
 Vaik ei ois varaa alkaa mahtailee eikä myöhästyy ku YT:t laittaa ahtaalle.
 Peril uutiset jo pihal heti oottaa "Et ikin arvaa mitä" "No?" "Firma meni konkkaan"
Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa.
 Mä jätin bossille terveisii, haistapa laa la la la la laa laa.
 Maapallo pyörii radallaan ja mä laulan laa la la la la laa laa.
 Luojan kiitos on perjantai. 

Läks Kotii Ärrän kautta tarkastaa lottoa.
 Myyjä hymyilee ku kiusallaa, ei voittoa.
 En ees huomannu lööppii sillon ku tulin (woot).
 Valuutta ei vaihtunukaan, mun sijotus kusi (faak).
 Tää on niin hulluu etten pysty ku repeilee Tänkö takii mä oon ain ottanu lainoi.
 Mut vikatikki ku pääsen himaa eteisee, putkimies on just raivottaa mun vaimoo.
 Ne ei kuullu mun tulevan mut mä kuulen ne, kylmän viilee nousee väpätys huulelle.
 Mä oon valmis kohtaa mitä vastaan tulee, kun lähtiessä tuikkaan koko paskan tuleen.
 Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa.
 Mä jätin bossille terveisii haistapa laa la la la la laa laa.
 Maapallo pyörii radallaan ja mä laulan laa la la la la laa laa. Luojan kiitos on perjantai.
 Haistapa (laa la la la la laa laa).
 Ihan sama, soitan pari pikavippii, kaikki rahat pyramidihuijauksiin.
 En oo vielä valmis lähtee taivaaseen, mä ostan menolipun Thaimaaseen.
 Ihan sama, soitan pari pikavippii, kaikki rahat pyramidihuijauksiin.

 En oo vielä valmis lähtee taivaaseen.  Moikka Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa.  Mä jätin bossille terveisii (mun pitää mennä) haistapa laa la la la la laa laa.
 Maapallo pyörii radallaan ja mä laulan laa la la la la laa laa

Luojan kiitos on perjantai Haistapa (laa la la la la laa laa).”