Elämä hämmästyttää ja kummastuttaa joka päivä. Minä kuulin sisarukseni odottavan pikku kakkosta. Minä näin sieluni silmin pienen sinisilmäisen vauvan, joka syntynee iloksemme ja joululahjaksemme. Minä niin olen onnellinen tulokkaasta. Pienen pieni ihmisen alku on vielä salaisuus, sillä onhan hän niin pieni vielä.  Kuitenkin tuossa hetkessä kun sain tietää uudesta tulokkaasta palasin hetkeen, jolloin sisarukseni ilmoitti odottavansa esikoista. Ensi töikseni minä pistin ystävälleni viestin, jossa luki näin ”Minä kuiskaan sinulle salaisuuden, minusta tulee täti”. Nyt tuo ystävä on kuollut. Minulla ei ole häntä, jolle salaisuuden kuiskaisin. Minulla on kuitenkin viesti, jonka hänelle silloin aiemmin lähetin. Silloin ennen, kun hän oli vielä päällä maan. Autuaan tietämättömänä, että elämä loppuu. Ystävänä hän iloitsi kanssani. Ei hän lannistanut, eikä maalannut uhkakuvia. Oli läsnä ja onnellinen kanssani. Nyt minulla ei ole häntä.

Väsyneen työviikon päätteeksi alkoi heti töiden päätyttyä lasten poikkeuksellisen harrastuspainoinen viikonloppu. Olin niin väsynyt jo töistä tullessa. Pää olisi halunnut halata tyynyä, mutta todellisuus pakotti tarttumaan toimeen. Illalla saavuimme myöhään kotiin ja aamulla takaisin harrastusten ääreen.  Toinen meistä toisen lapsen kanssa ja toinen toisen. Tarjoutui siinä minulle hetki tänään aikaa hengähtää ennen kisan alkua luonnon äärellä. Tänään siis kuljin tuon hetken luontopolulla näkemättä ympärilleni. Laahustin pitkin polkua. Pää täynnä kiireisiä ajatuksia, negatiivisia tuntemuksia lasten harrastuksista. Jälleen minä mielessäni kerroin sinulle edesmennyt ystäväni miten kamalaa on, kun ei ehdi hengähtää, miten hirveän ahdistavalta nämä lasten harrastukset joskus tuntuvatkaan ja miten yksin olin. En ehdi tavata edes miestäni tänä viikonloppuna, sillä hän on toisen lapsen ja minä toisen lapsen kanssa. Siinä synkeissä ajatuksissani pysähdyin siinä urheilupuiston laitamilla katsomaan harrastavia perheitä, harrastavia nuoria, pienen pieniä lapsia leikkimässä. Olipa ihmiset jo uskaltautuneet ihan vaan pysähtyä auringosta nauttimaan. Se elämä, joka noissa ihmisissä virtasi sai minut huomaamaan sen auringon, joka todellakin jo lämmitti. Tien vierellä jo puski leskenlehdet maasta kohti valoa ja kun pysähtyi kuuntelemaan niin ympärillä olevien lasten laulu, ilo, riemu kaikui. Jossain juoksi joku joukkue laulaen itselleen kannustin laulua. Se elämä jotenkin virtasi tuossa hetkessä. Kun vastauksena kysymykseeni, miksi minun elämäni on juuri tälläistä (kiireistä, merkityksetöntä ja aina jossain harrastuksessa ilman omaa aikaa) löntysti joukko nuoria läpi tuon laajan alueen. Joukko poltteli mennessään tupakkaa, kantaen kaljakasseja, soittaen musiikkia niin kovaa, että kaikki ympäristön äänet hukkuivat. Siihen he heittivät leirinsä keskelle urheilualuetta. Ikää heillä oli tuskin viittätoistakaan, ei yli ainakaan. Olen vakuuttunut, että leiriytyminen urheilualueelle kaljan ja tupakan kera on kiellettyä. He eivät välittäneet paheksuvista katseista, mitä osakseen saivat alueen muilta käyttäjiltä. Toki musiikkia he hiljensivät kuin joku perheen isä uskaltautui menemään nuorten juttusille. Minä säilytin paikkani siellä sivussa, vielä hetken kisan alkua odotellessa. Hiljalleen alkoi puisto tyhjentyä ainakin perheiden osalta, sillä nuorten käytös oli todella ala-arvoista. Jotkut urheilujoukkueet jatkoivat sinnikkäästi toimintaansa alueella ja hyvä niin. Noissa nuorissa oli se vastaus, miksi minä erosin miehestäni tänäkin aamuna pikkutunneilla. Meidän lapsemme ei ainakaan tänä lauantaina olleet tuossa joukossa. Ehkä ensi lauantaina, tiedä tuota. Olin kuitenkin kiitollinen oivalluksesta, sillä jaksoin tsempata nämäkin kisat lastani ilman, että pohdin vain menetettyä vapaa-aikaani tai väsymystäni.  Omassa ikävässäni minä pohdin, että ystäväni varmaan vastasi kysymykseeni, miksi minun elämäni on nyt niin hullunmyllyä ja ohjasi tuon joukon kuin tilauksesta tarjoamaan minulle sen vastauksen.

 

”Jos olisi puhelin taivaassa, niin voisin soittaa sinulle ja kuulla äänesi. Ajattelen sinua tänään, mutta se ei ole mitään uutta. Ajattelin sinua eilen ja päivää ennen. Ajattelen sinua usein hiljaisuudessa”.