"Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu saattaa joskus käydä niin että kun Ajattelee Asioita, sitä saattaa Ajatella Sellaisia Asioita jotka ovat aivan asiallisia silloin kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäväksi." -Nalle Puh (Pieni kirja viisaudesta)

Tällä mennään tänä maanantaina kun minä pidättelin ja pidättelin ja lopulta rykäisin sanoa miehelle yhtä jos toista vähemmän asiallista. Mies sai vähän työstäkin. Työpäivä luisti yhtä hyvin kuin purkka tukassa. Ärsytystä aamusta alkaen. Minä kestin jotenkin sen työpäivän. Tulin kotiin ja hurrikaanin lailla siivosin. Tuntui että päivän aikana oli lapset ehtinyt sotkea jokapaikan. Pöytä oli pesty maidolla, pedit auki ja vaatteita siellä täällä. Siivottuani pakenin lenkkipolulle. Jos en olisi pyrähtänyt kunnon hikilenkille olisi tupakka kutsunut tai jos ei tupakka olisi kutsunut niin kaunis kaikuni olisi porautunut koko perheen tärykalvojen läpi aina takatukkaan saakka. No kuinka ollakkaan mies oli unohtanut kertoa että illalla tulee sähkömies virittelemään keskeneräiseen ulkorakennukseen sähköjä. Tullessani lenkiltä oli kämppä hirveämmässä kunnossa kun aiemmin päivällä töistä tullessa. Kun sähkömies lähti, tuli tosiaan sanottua se kymmenen kirosanaa korkojen kera. Vähän lainasin sanottavaa menneestäkin. Suuri närästys oli se sotku ja vähän se ettei mies ollut infonnut minua asiasta, mutta myös se että oliko tämä järkevää tässä rahatilanteessa. Hieman myös ottaa päähän kun mielestäni sanoin ettei sähköjä tarvita ainakaan ennenkuin rakennus on valmis. Liekkö koskaan se päivä koittaa jolloin rakennus on valmis, jos rakennustahti on tämä. Voi turhautumisen turhautuminen.

"Kun talo alkaa näyttää tuulen kaatamalta puulta, on aika ruveta etsimään uutta"- Nalle Puh
Nyt yritän, yritän niin kovin rauhoittua. Löytää hengitykseen rytmin ja toivoa että tämä päivä alkaisi olla hiljalleen ohi. Postia en ole ehtinyt hakemaan, mutta tässä ärrinmörrissä taidan jättää hakemattakin. Odotan sitä hiljaista hetkeä jolloin voisin yrittää edes löytää sisältäni rauhan. Pohdin jopa alkuyön lenkkiä ratkaisuksi rauhan löytämiseksi. Alkaa tää perhe elämä tuntua jälleen siltä että varmin tapa selvitä hengissä olisi kaikella rakkaudella lenkkeillä aamusta iltaan. Kyllä kaikesta ärsyttävyydestä ja älyttömyydestä huolimatta rakastan perhettäni ja olen kiitollinen heistä, vaikka silloin tällöin ihmettelenkin miten sitä heidän kanssaan onkaan selvinnyt hengissä näinkin monta päivää/kuukautta/vuotta.


"Jotta näyttäisit aivan rauhalliselta, hyräile pari kertaa pimpeli-pom niin kuin miettisit mitä sitten tehtäisiin." -Nalle Puh