Perjantai-illan huumaa on kai kasa karkkia ja ylhäinen yksinäisyys. Viikko on taas tullut tohellettua taas ties mitä, mutta juuri ketään ei ole ehtinyt näkemään, eikä oikein minkään asian ääreen ole tullut hidastettua. Työhaastattelussakin tuli käytyä ja siitä hieman myöhemmin. Tosiaan on menty, tehty ja odotukset taas perjantai palkinnoista on suuri. Kuitenkin sain huomata olevani ihan yksin ja myöhemmin juniorin kanssa kaksin kotona, kun mies on hävinnyt viikonlopun viettoon kaverien kanssa ja esikko on omien kavereidensa kanssa. On vain hiljaisuus. Hiljaisuus joskus on tosi antoisaa, mutta nyt kaiken olemisen äärellä, huomaan olevan tummiasävyjä tekemisen taustalla. Hälinä auttaisi olla kohtaamatta tätä tummuutta. Myös puhuminen auttaisi. Kuitenkin todellisuus on tässä ja nyt. On vain hiljaisuus ja yksinäisyys. Tämä ahdistus siis on koettava. On vain hyväksyttävä tämä omanlaisensa tyhjyys, joka on vallannut talon kun sydämenkin. Pelkään, että ajatusten iltapala muuttuu yöpalaksi ja huomaan vain odottavani jotain koko yön. Sydän odottaa perheen puuttuvia palasia, vaikka järki tietää etteivät he ole tulossa enää tänään, eikä huomenna. Jostain mieleen hiipii myös lohduton puuttuva raha. Yritän hymistä ja hyristä ne kaikki huolet pois, mutta ne huolet ovat pinttyneet kiinni minuun. Ne eivät tunne armoa, eivätkä aikaa.
Työhaastattelu oli ja meni. Oli antoisaa kuulla kuinka ammattitaitoani arvostetaan ja mitä siitä ajatellaan. Minusta haastattelu meni tosi hyvin. Keskustelu soljui haastattelussa kuin itsestään. Kuitenkin uskon haastattelijan ajattelevan että osaamiseni sopii moneen työhön, mutta ei juuri tähän haettavaan tehtävään. Kuitenkin positiivinen haastattelutilanne ilahduttaa minua kokonaisuudessaan. Jonakin päivänä työelämästä vielä löytyy kokoiseni ja oloiseni paikka. Vaikka joskus, kuten tänään vaivunkin itsesääliin pohtien onko minun kokoista paikkaa laisinkaan edes elämässäni.
Työhaastattelu oli ja meni. Oli antoisaa kuulla kuinka ammattitaitoani arvostetaan ja mitä siitä ajatellaan. Minusta haastattelu meni tosi hyvin. Keskustelu soljui haastattelussa kuin itsestään. Kuitenkin uskon haastattelijan ajattelevan että osaamiseni sopii moneen työhön, mutta ei juuri tähän haettavaan tehtävään. Kuitenkin positiivinen haastattelutilanne ilahduttaa minua kokonaisuudessaan. Jonakin päivänä työelämästä vielä löytyy kokoiseni ja oloiseni paikka. Vaikka joskus, kuten tänään vaivunkin itsesääliin pohtien onko minun kokoista paikkaa laisinkaan edes elämässäni.
"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan." -Maria Jotuni
Kommentit