Viikonloppuni rakentui rakkaudesta ja läheisistä. Sain nauttia ikimuistoisesta Kaija Koon suurkonsertista, jonka aikana sain laukata koko nuoren aikuisen ja aikuisen elämäni mielessäni läpi. Hänen musiikki on kulkenut mukanani aivan hänen uransa alkuajoista aina näihin päiviin. Hänen laulunsa on tuonut elämään lohtua, uskoa, toivoa, iloa kuin myös paljon sanoja joilla sen hetkistä elämää sanottaa. "Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä" soi päässäni aina kuin ajattelen miestäni. Mieheni ei ole ulkonäöllisesti kaunein, mutta kuka hänen sieluunsa on päässyt kurkkaamaan, ei taatusti ole nähnyt mitään niin kaunista. "Mitä sitten Laura kun lapset on lentäneet pois pesästään, pääsetkö itsekin lentämään?" soi päässäni lapsiani ajatellessa. Sillä minä en aina tiedä kumpaan suuntaan se napanuora enemmän kiristää, minusta lapsiin vai lapsista minuun. Usein pohdin etenkin kuin esikko on jo niin suuri, että mitä sitten kun minulla on entistä enemmän aikaa? Mikä on elämän merkitys sitten, kun lapset ovat lähteneet? Sisareni laulu soi sanoin, " Hän on liian monta, tarpeetonta, kolhua joutunut sietämään. Aivan liian monta, yötä unetonta".Sisareni juuret on elämään ollut yhtä epävakaat, kuin minunkin. Esikoisena koen ja koin tarvetta suojella häntä elämältä ja sen kolhuilta enkä todellakaan aina pystynyt häntä suojelemaan. Hän joutui näkemään lapsen silmin paljon asioita, mitä ei pitänyt nähdä. Edesmenneelle ystävälle minun pääni soittaa, että " Tahdon susta kiinni pitää, vaikken sua oikeasti enää nää. En tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein, on pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin" . Voin kertoa, että ystäväni musiikkimaku ei edustanut Kaija Koon sanoituksia, joten hyvin hiljaa salaa mielessäni soi nuo sanat. Kun haluan heittäytyä pois elämän virrasta soi päässä " Ja juhannuksesta jouluun on kuoppainen tie, siihen öljypohja aina hajoaa", se on oikea voima laulu, kevennys sanoisin. Elämässä mennään ajatuksella, miksi elämä on niin pitkä maraton "Alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on". Ja lisää elämää "Niin ne päivät lentää, ei ne päivät lennä etelään ne lentää maahan, jossa on ikirouta ja vastatuulet viiltää". Sekä niin monta muuta sanaa ja säveltä on matkaan mukaan tallentunut. Osa levyistä on niin huolella kuunneltu, että lapsetkin on oppinut sanat ulkoa jo aivan varhaislapsuudestaan saakka.

Kun sain liput siskoltani aikanaan tunsin syvää kiitollisuutta, mutta rehellisesti en uskonut tai toivonut enää eläväni enää, kun aika eli eilinen koittaa. Kuitenkin olen odottanut ja pitänyt konserttia jälleen yhtenä etappina elämässä. Se konsertti merkitsi minulle siis erityisen paljon. Se merkitsi elämää ja ehkä aavistuksen toivoa, sillä olihan lipun saamisen ja konsertin välillä pitkä tie, jonka olin tullut eteenpäin. Olin erityisen onnellinen, että sain viettää sen hetken siskoni kanssa. Konsertin lisäksi sain taas viettää viikonloppuna niin ihanan ikimuistettavia hetkiä siskon perheen ja etenkin perheen pienimmän kanssa. Hän kehittyy niin huimaa vauhtia. Hänestä kasvaa pieni filosofi, joka koko ajan viljeilee kuolemattomia lauseitaan. Voi, kuinka sydämmeni pakahtuu hänen kanssaan onnesta ja ylpeydestä. Hän on niin suuri ihme. Hän saa pian sisaruksen. Yllätykseksemme meitä tätiä ja setää pyydettiin kummiksi. Olen todella otettu kunniasta, vaikka kumminkin kunniaa kauniimpi on olla täti ja setä molemmille pienille. Heidän kanssaan matka on varsin melko verraton ja vanheneminenkin omalla tavallaan yhtä juhlaa. Kun siskon perhe oli lähtöä tekemässä perheen pienin varmisti, että tulettehan te katsomaan minua, kun vauva syntyy. Voi, tottakai minä sanoin. Pieni ihminen täynnä syytä elää sekä niin paljon iloa ja valoa.

Kaikkien näiden juhallisten hetkien jälkeen on aika palata arkeen. Huomenna odottaa työ ja työn aikataulut, mutta sitä ennen lasku pino joka vienee mielen jälleen syöksy kierteeseen. Kuitenkin tämän antoisan viikonlopun jälkeen olen jälleen vahvempi kestämään arjen iskuja hetken verran. Tänään ajatuksissa on ollut myös itsemurhan tehneet yrittäjät, joiden muistamiseksi Helsingissä oli järjestetty kynttiläkulkue. Kohderyhmänä 90-luku, mutta varsin ajankohtainen nyt tämänkin laman aikana. Kynttilät palaa heidän kunniakseen ja sen kunniaksi että yrittäjyydestä ja sen vaikeudesta puhutaan. Tärkeää on myös puhua yrittäjyyden ja yrittäjien psyykkisestä kuormituksesta etenkin jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, sekä yrittäjiin/entisiin yrittäjiin liittyvistä asenteista. On tärkeää nyt ja tulevaisuudessa puhua ja pitää yrittäjyyttä esillä, jotta asiat ja epäkohdat tulisi korjatuksi. Näihin mietteisiin kohti arkea... Kiitollisuutta tuntien.