Nyt kun olen antanut itselleni luvan unelmoida, ei unelmilla ole rajaa. Unelmointi on ihanaa, mutta osaltaan työlästä. Tarvitsen hieman johdatusta, että minne kannattaa kurkottaa ja mitä tehdä ensin. Aikanaan ja nyt olen uhrannut paljon omaa kuin muidenkin oppiakseni, opiskellakseni ja edetessäni. Nyt minä hymyilen, olen tässä. Minä haluan opettaa jotain uutta ja olla luomassa sitä oppia. Minä haluan jakaa sen oivaltamisen ilon muiden kanssa. Toisaalta minua rajoittaa työnantajani, mutta toisaalta uskallan kurkotella myös ohi sen. On paljon asiaa, mitä voisin oppia yhdessä muiden kanssa ja mitä muut voivat minulle vielä opettaa. Kumpa vaan tietäisin mihin haasteeseen ensin vastaisin? Tai oikeastaan ihan ensin minun täytyy parannella itseni kivusta, joka syntyi pienen trauman seurauksena, mutta sitten heti kun helpottaa, minä tartun jonkin mahdollisuuden kulmaan. Tämä kipu vain nyt hieman jarruttaa tai oikeastaan turruttaa, mikä on hyvä, ehdin ajatella ennen kuin saavutan uudet mahdollisuudet.
 

 

”Ei ole tärkeää tehdä paljon, vaan tehdä koko sydämestään se minkä tekee. ” - Äiti Teresa