Yhteistoimintaneuvottelut tulisi käydä työntekijöiden ja työnantajan välillä yhteistyössä. Useinkin se menee niin, että työnantaja on tehnyt päätöksensä jo neuvottelujen alkaessa, että mihin toimiin ryhdytään. Neuvotteluissa tulisi huomioida vaihtoehtoiset keinot työntekijöiden vähentämistoimenpiteiden välttämiseksi, mutta harvoin työnantajan intressi on kuitenkaan neuvotella. Työnantajat käyvät neuvottelut omien tarpeiden ja päätösten pohjalta. Mitä isompi organisaatio on, sen vähemmän neuvotteluiden aikana pääsee neuvottelemaan itse työnantajan kanssa. Neuvotteluissa silloin työntekijöitä edustavat luottamusmiehet. Luottamusmiesten tehtävä on ajaa työntekijöiden etua, mutta täytyy muistaa, että hekin ovat saman työnantajan palveluksessa ja loppupeleissä heidän kätensä ovat melko sidottuja, sillä heidänkin täytyy suojella omaa työpaikkaansa. Yhteistoimintaneuvotteluissa on määrätty niiden aika ja kulku ennalta. Työntekijöiden tulee aktiivisesti yrittää tuoda esiin omia näkemyksiään talouden ja tuottavuuden edistämiseksi siitäkin huolimatta, että lopputulema on jo ennalta arvattava tai tiedossa. Kun neuvottelut päättyvät on tärkeää, että luottamusmies tai jokin muu luotettava taho on kuulemassa päätöstä. Vinkkinä voin jakaa, älkää allekirjoittako mitään, jotta saatte teille kuuluvat etuudet neuvotteluiden päätyttyä. Sudenkuoppia on monta, hyväksytkö vahingossa oman irtisanomisesi (vaikuttaa ansiosidonnaisen saamiseen ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuilla on myös oikeus korotettuun tukeen, saattaa myös vaikuttaa irtisanomisaikaan), myös mikäli päädytään kirjoittamaan uutta työsopimusta, on hyvä tarkistaa sopimuksen sisältö, palkkaus ja lomaoikeuden säilyminen yms. Eli lyhyesti, elä allekirjoita mitään, mitä ei joku ulkopuolinen ole tarkastanut. Jos YT-neuvotteluiden kesto on ennalta määrätty ja neuvottelut etenevätkin aiottua nopeampaan, lisätään jäljellä oleva aika irtisanomisaikaan. Hoitovapaalla ja äitiyslomalla olevien työsuhteesta ei myöskään voi sitten neuvotella, joten jos olet jommallakummalla, älä allekirjoita mitään, kiistä kaikki. Erilaiset irtisanomispaketit ja tuetut oikeudet uuden työn löytämiseksi jää usein sananhelinäksi, kuten myös se, että irtisanottujen tilalle ei muka palkattaisiin tarvittaessa uusia. Tottakai palkataan. Työnantajilla on omat keinonsa keplotella nimikkeillä yms. Kun työnantaja tulee tilanteeseen, että kirstun pohja näkyy, on ymmärrettävää, että vanhoja kalliita työntekijöitä korvataan uusilla ja halvemmilla tekijöillä. Joskaan en usko sen pitkällä tähtäimellä olevan kovinkaan taloudellisesti kannattavaa. Uudessa ja tuoreessa työntekijässä on myös sekin etu, että he uutuuttaan eivät osaa kyseenalaistaa työnantajan sanelemia sääntöjä, toimintatapoja tai muitakaan työnsisällöllisiä muutoksia. Helppoa, kun heinänteko sanoisinko, ainakin helpompaa, kun meidän vanhojen työntekijöiden säästäminen.

Se onkin temppu sinällään, että miten neuvotteluiden kuluessa saa säilytettyä työntekijöiden motivaation tehdä tuottavaa työtä? Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että työmotivaatio on totaalisen kadoksissa, kun teen omaa irtisanomisaikaani. En koe omaa työtäni kovin merkitykselliseksi ja tärkeäksi, sillä sitä se ei voi olla, kun se lopetetaan kuitenkin. Onneksi en ole tässäkään tilanteessa yksin tai sanotaanko, harmi, että en ole yksin. Meillä on monta muutakin, jopa minua vanhempaa työntekijää. He ovat kasvattaneet omat juurensa yritykseen, jossa työskentelen. He käyvät sääliksi, oman säälini lisäksi. Kun oma maailma pysähtyy, niin haen lohtua ajatuksesta, että en koskaan kokenutkaan, että tämä on loppuelämäni työpaikka. Täytyy vaan toivoa, että jonakin päivänä eteeni osuu juuri se paikka, jossa koen olevani osa jotakin, tekeväni merkityksellistä työtä ja jossa kokisin osallisuutta ja kuuluvuutta. Liekkö tälläisiä paikkoja on enää edes olemassa nykyisessä yhteiskunnassamme. Jää nähtäväksi ja toivottavasti koettavaksi. Pian minä pääsen mahdollisesti tutustumaan työttömyyteen ja uuteen aktiivimalliin, jota on kovasti kritisoitu. Viime viikolla lähetin seitsemän työhakemusta. Luulen, että viime vuosien aikana on tullut rustattua kymmeniä, ellei jopa lähes sata hakemusta. Kyse ei siis ole ainakaan passiivisuudesta ja yrittäjyyden puutteesta työllistyä, joten saapa nähdä kuinka aktiivimalli sopii minun työttömyyteni. Olen kuitenkin aiempaa onnekkaampi, sillä jos vain saan kaikki asiat hoidettua oikein, niin tällä kertaa olen oikeutettu työttömyyden aikaisiin korvauksiin, sillä enää emme ole yrittäjiä. Kiitos sen kaamean, kauhean ja koettelevan konkurssin, mutta tällä hetkellä se taitaa olla mahdollisuus nauttia niistä tuista, jotka minullekkin kuuluvat. Toki, kaikkein mieluiten tekisin töitä, mutta siihen tarvitaan ihme, että nyt tärppäisi, kuten sanottu, alallani ei tällä hetkellä ole työtä hirveästi tarjolla. Työnhakeminen, työn ja arjen ohessa on myös erittäin työlästä. Yhden hakemuksen rustaamiseen menee useita tunteja, etenkin kun hakemuksen haluaa aina yksilöidä haettuun työpaikkaan. Työttömänä sitten, lähden kiertämään mahdollisten työnantajien luona, josko se sitten auttaisi työllistymisessä.

Näillä aatoksilla, kohti uutta työviikkoa. Motivaation puutteesta huolimatta, olen onnekas, sillä minulle maksetaan palkkaa vielä hetken ja eipäs sitä tiedä minkälaisia mahdollisuuksia sitä ensi viikolla kohdalle osuu. Ja onhan se toisaalta antoisaa tehdä työtä, kun ei enää tarvitse pinnistellä vaan saa tehdä työtä vähän niinkuin löysin rantein. Minä en enää ehdi työnantajani kirstua juuri täytellä.

”Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unien aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa.” –Muumipappa