Jouluja on erilaisia. Joillain kilisee kilisee kassissa, toisilla kalisee kalisee hampaat suussa, toisilla kilisee kilisee kulkunen tossuissa. Toiset syö pizzaa ja toiset possua pulskaa. Kuitenkin joulu on jokaisella. Itselleni perhejoulut ovat tärkeitä. Lapsuuden perhejouluista siirryttyäni omiin jouluihin minulla on ollut vain yksi tavoite, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Näin on varmaan monen muunkin perheen joulussa kyse, yhdessä olosta. Kuitenkin täytyy muistaa, että kaiken takana on joku… Usein se on nainen.

Tämä joku on se, jolle päätyy ne joulupukin kirjeet, joissa toivotaan playstaissonii, stetsonii, quessii, i phonee, turkiksii ja jalokivii. Listan teko alkaa elokuussa ja päättyy vasta joulukuussa, aina viime hetkillä. Ollappa perheessä pukki, sillä usein tuo joku, istuu yksinään yön hämärissä ja pohtii, mistä rahat kaikkiin toiveisiin. Hiukset putoaa ja hampaita kiristää, kun sentit ei riitä ja vyötäröltä ei voi lainata. Tuhansia tunteja hän jostain etsii jokaiselle jotain ja käärii ne pakettiin. Piilottaa hän paketit kaapin perukoille ja ymmärtää, että mikään ei riitä, kukaan ei kiitä. Koristaa se joku taloa. Laittaa sinne tänne valoa, sytyttää kynttilät ja toivoo edes lasia glögiä. Koko ajan hän kuulee toiveita, sitä pitää ja tätä laittaa, sinne mennä ja tänne tulla. Samalla siinä kotia siivota, kaapit pestä, lattiat pestä, pölyt pyyhkiä. Kuka nukkuu missäkin? Minä en ainakaan missään. Kuusi pitää laittaa. Kissat syö kuusen narut, onko päivystävän eläinlääkärin numero jo esillä, joku pohtii? Laittaa  joku ruokaa sen seitsemän sorttia, muistaen muiden, kun omienkin allergiat. Rahasta ei edes puhuta, millä tämän kaiken maksaa? Leivo tortut, piparkakkutalokin olisi kiva, sen kaupasta kyllä ostan, joku päättää ja maksaa sen olemattomilla senteillä. Muista viini, mitä et koskaan ehdi juoda, joku itseään muistuttaa. Tilaa pukki tai ole itse pukki. Haluaako joku maksaa siitä, että pukki tulee autolla ja vie lapsilta uskon, kun parta palaa kynttilän loisteesta? Hääri, pyöri, kieri ja palvele, järjestele. Onko kaikilla hyvä? Tulee hetki, jolloin pukki salansa paljastaa, ei tullut playsteissonii, ei I phonee, voi kun paska pukki tänä vuonnakin on ollut yhdessä todetaan. Poskia punottaa, kun se joku ottaa palautteen pukin puolesta vastaan. Kiitos pukki, että et tuonut tänäkään vuonna kassillista tuohta, että saisin jonkun onnelliseksi, se joku huokaa. Jouluyönä hiljenee ja se joku istuu yksinään vuoteen laidalla pohtien laskuja, jotka pitäisi maksaa, mutta perhettä ilahduttaakseen priorisoi hän ne toiseksi. Se joku, luo katseen taivaalle, kyynel silmin toivottaa hyvää joulua edesmenneille rakkaille ja rukoilee, ”Luoja auta ja anna minulle voimia ja rahaa laskuihin”. Aamulla koittaa hän kömpiä ylös ennen muita, jos edes kahvin ehtii juoda ja sitten taas mennään, kenen sukat, kenen tiskit, voiko joku auttaa? Kaikki kiukkuaa. Taas pöytään katetaan possua vaaleanpunaista, laatikoita kaiken sorttisia, sitä tätä ja tuota. Illalla se joku jo luovuttaa. Olkoon sotku, olkoon joulurauha, saattaapi tulla väsykiukku. Kun joulu on ohi, ei näy siivouksesta jälkeäkään. Yhdessä muistellaan, mitä en tänä jouluna saanut ja todetaan, että se joku on vähintään pilannut joulun tämän. Kun uusi vuosi koittaa, on joku jo kipeä. Jokua kovasti lähestyvä arki pelottaa, sillä laskut on edelleen erässä ja rahaa ei ole, voimat vähissä ja arjen touhut edessä. Viikkokausia hän rakensi joulua, että muilla olisi hyvä olla ja totesi epäonnistuneensa siinä tänäkin vuonna, mutta samalla kiittää hän Jumalaa, että hänellä on nämä ihmiset kuitenkin elämässä mukana. Tämä joku ei vaihtaisi hetkeäkään pois näiden läheisten kanssa koetusta ja eletystä, ei edes näistä joulun hetkistä, joita itse hikihatussa rakensi.

”Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!”