Ihminen muuttuu. Sen huomaa eläessään ja tuntiessaan toisen ihmisen ystävän, kaverin, kumppanin tai vaikka oman lapsen ikuisuuksien ajan. Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus kasvaa ja elää mieheni rinnalla aina nuoruusaikuisuudesta tähän päivään. Meidän yhteinen tiemme on ollut todella raskas. Olemme taatusti tehneet jokaisen virheen minkä parisuhteessa vaan voi tehdä. Yhdessäolo on perustunut anteeksiantoon, kasvuun ja sen myötä tapahtuneeseen kehitykseen. Lupaus niin myötä- kuin vastamäessä on ollut ja pysynyt. Haaveena ja tavoitteena parisuhteessamme on ilolla sekä lämmöllä varustettu yhteinen vanhuus. Jos parisuhteemme on ollut karikkoinen on myös elämä kohdellut meitä kaltoin. Elämän myrskytuulien ravistellessa me olemme aina olleet yhdessä vahvempia. Me olemme pysähtyneet ja tehneet yhdessä hartiavoimin työtä jotta suunta elämään on löytynyt.
 
Joskus meidän täydellisen tuntuiseen avioliittoomme herää epäilys. Kun katson kumppaniani ja näen väsymyksen raiskaamat kasvot johon aika on kaivertanut uomiaan sekä surun ja toivottomuuden sumentaman katseen, voin vain pohtia hiljaa sisällään johtuuko se minusta? Riitasointujen sävelet vuosien varrelta saattavat jäädä kalvamaan sisintämme ja sitä jää märehtimään jotain jota ei ollut tarkoitettu kuulluksi tai sanotuksi. Jokainen myrsky jättää jälkensä ja satuttaa.

Pitkässä parisuhteessa parhaimmillaan riittää, kun kahvikupin ääressä istuessa kumppanin kanssa huokaiset, niin toinen jo tietää mitä toinen ajattelee. Joskus väsymys, huolet tai murheet katkaisevat tämän yhteyden. Silloin toinen ajattelee tietävänsä mitä toinen ajattelee. Hän olettaa kysymättä. Se oletus on kutsuhuuto riitasoinnuille. Riitasoinnuille jotka rakentavat suuren kuilun kahden toisilleen tarkoitetun ihmisen väliin. Odotukset ja oletukset ovat parasta kasvualustaa riitasoinnuille. Kun on odotuksia ja oletuksia pitäisi puheyhyteyttä vahvistaa. Kuitenkin usein siinä on se arjen kiire heikentämässä puheyhteyttä entisestään. Sitä sortuu ajattelemaan että kyllä toinen tietää tai arvaa. Pahimmillaan sitä luulee kertoneensa toiselle ajatuksensa ja odotuksena sekä vielä olettaa toisen ottaneen sen vastaan. Kuitenkaan kiireisessä todellisuudessa ei ole sanonut tai antanut itsensä tulla kuulluksi. Kahden eri ihmisen jotka ovat toisilleen tarkoitetut, odotukset eivät aina kohtaa jos niistä ei puhu. Silloin riitasoinnut kajahtaa ilmoille ukkosen lailla taivaankannen korkeuksilla. Joskus sitä turhautuu itseensä tai rikkoutuneisiin unelmiin. Silloin se kumppani saattaa olla pahaa aavistamaton uhri, joka sattuu paikalle jolle voi sanoa ja jota voi huomaamatta satuttaa. Ei se mene oikeasti niin. Täytyy muistaa että vaikka riitasointu nukahtaa, se aina vaan herää entistä vahvempana. Jättäen jälkeensä muistijäljen sanoista satuttavista.
 
Joskus arki ja riitasoinnut ovat tehneet kahden toisilleen tarkoitetun ihmisen väliin niin suuren kuilun, että ei enää muista. Ei muista sitä miksi sen toisen kanssa on, ei muista sitäkään milloin se elämä vei hänet niin kauaksi sinusta. Silloin saattaa tuntua ettei hän enää kuulukkaan sinulle. On hämmentävää huomata toisen huolien painamat hartiat, uurteiset kasvot silmäpussineen, kun mielessä olet vuosia nähnyt sen miehen johon rakastuit. Tai kuten meidän kohdalla, jota opin hiljalleen rakastamaan. Josta kehkeytyi välttämätön osa minua.

Silloin kuin aika, arki, huolet ja riitasoinnut ajavat toisen henkisesti etelään ja toisen pohjoiseen on muistettava se yhteinen tavoite. On otettava toista kädestä ja tunnettava se lämpö. Huomata että se toinen on kuin onkin se sama ihminen jota rakastan. Anteeksi ja kiitos on ne parisuhteen kulmakivet. Tarvitaan ymmärrystä siitä, että aina kerta toisensa jälkeen pitkässä suhteessa joutuu hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on. Hyväksyä hänet, muutoksesta huolimatta. Joskus on tärkeää pysähtyä ja katsoa taakse nähdäkseen miten pitkälle on tultu yhteistä tietä. Silloin näkee tulevaisuuden kirkkaammin ja ehkä huomaa että tulevaisuus onkin kahden toiselle tarkoitetun ihmisen yhteinen.
 
 
"Sinä toivoasi et saa menettää,
Vaikka mitään muuta jäljelle ei jää.
Sinulla on minut.
Sillä jokaisella
jossakin on
joku yhtälailla
lohduton"
 
-EGOTRIPPI