Viikonloppu, mikä ihana asia. Silloin ei Kusti polje postia ja saa levätä. Hieman täytyy muistaa nauttia auringosta, käväistä ehkä rannalla ja jottei aivan mene laiskotteluksi niin yrityksen saattohoito vaatii vielä muutaman paperin etsintää. Pääasia on, ettei tule postia. Elämän hallinta on hieman hukassa täällä laskupinojen alla. Tulee laskumuistutuksia, ihan vaan sen seurauksena että luulit maksaneesi jonkun laskun. Toisaalta tulee niitäkin valopilkkuja, että oletkin maksanut jonkun laskun kahteen kertaan. Aikaisemmin ei ole ollut näin. Asiat ovat olleet joskus hyvin järjestelmällisesti hoidettu. Nyt poikkeusta aiheuttaa tämä väsymys, tämä kiire, tämä tilanne. Kaaos on tullut osaksi arkea.

Viime viikolla törmäsin jälleen asiaan, jota en tullutkaan ajatelleeksi (ainakaan kovin syvällisesti). Kaikkina näinä vuosina, kun toimimme yrittäjinä me lopulta olimme melko onnekkaita. Työtä tehtiin flunssaisena, vatsataudissa, selkäkivussa. Rankkaahan se miehelle oli vatsataudissa tehdä yli 12 tunnin työpäiviä, ei käy kieltäminen. Meillä oli onnea, että kyseessä ei ollut mitään vakavampaa sairautta. Ei mitään hajua miten olisin selvinnyt, jos mieheni olisi vaikka joutunut sairaalaan. Mistä saada joku tekemään töitä? Miten hoitaa mikäkin asia? Me emme olleet koskaan tässä tilanteessa. Eräs sukulaiseni on ollut pienyrittäjä useita kymmeniä vuosia. Nyt hän kertoi seuraavaa. Hän kertoi olleensa onnekas. Hän on saanut liikkeen vuokrat, oman asumisen maksettua omalla työpanoksellaan kaikki ne vuodet. Olipa parhaina vuosina työntekijöitäkin liuta.  Nyt on tullut tilanne, että hän on vakavasti sairas. Mutta jos hän ei tee tiettyä määrää työtä, ei hän saa liikehuoneiston vuokraa maksettua. Jos hän saisikin jonkinlaisen "sairaskorvauksen"  ja jäisi sairaslomalle, hän mitä todennäköisesti menettäisi pitkäaikaiset asiakkaat ja paluu olisi lähes mahdotonta oman sorvin ääreen. Ikää on kuitenkin kertynyt jo sen verran, ettei töitäkään välttämättä saisi. Kuitenkin se, mitä hän kertoi päivästään ja tuskastaan josta kärsii työtä tehdessä kuulosti todella epäinhimilliseltä. Hän odottaa eläke-ikää, jotta pääsisi huolehtimaan itsestään. Toki hän saa hoitoa nytkin, mutta sen lisäksi hän tarvitsisi lepoa. Sairaslomaa, johon työntekijöillä on oikeus. Pienyrittäjän kohdalla sairasloma oikeus on hyvin kyseenalaista, sillä useimmat velvoitteet täytyy hoitaa kuitenkin. Sukulaiseni huoli yrityksestä ja sen myötä yrityksen kuin omastakin taloudellisesta tilanteesta pitää hänet sorvin ääressä. Joihinkin asioihin hän saa apua muilta sukulaisilta, mutta itse työn suorittamisen hän joutuu tekemään. Ulkopuolinen ajattelisi, että miksi hän ei palkkaa itselleen sijaista. Työntekijän pitäminen on mielettömän kallista, vaikka itse työntekijän palkka olisikin pieni, päälle tuotteet ja liikehuoneiston vuokra+ muut kulut. Siihen se kaikki raha menisi ja tuskin riittäisikään. Yrittäjä itse jäisi hyvällä tuurilla ilman. On myös suuri riski, että sijainen sairaistuisi ja sitten yrittäjä maksaisi siitä. On myös riski, että palkattu työntekijä ei syystä tai toisesta pysty hoitamaan työvelvoitteita tai tekee virheen. Vastuuhan on loppupeleissä yrittäjän. Oikeastaan voin pitää itseämme onnekkaina, että yrityksemme on menossa kohti historiaa. Ennen kuin olemme vanhoja ja sairaita. Jos hieman vanhempana tekee mieli palata yrittämään niin lupaan tulla kertaamaan blogiini, että kannattaako. Isommissa yrityksissä on kuulemma isommat huolet. Voimia siis niille, jotka jaksavat.