Matka kohti kesää on ollut varsin kivinen, mutta minä selätin sen. Onnistuin valmistumaan uuteen ammattiin. Valmistuminen tiesi minulle pitkää kesälomaa. On mennyt kaksi viikkoa ja vielä edelleen simahdan 8 illalla ja ylös sitten 8 aamulla. Kesärytmi ei siis vielä ole löytynyt. Kuitenkin se tunne, kun ei ole pakko mitään. Nauttia vaan kesästä. Menneestä talvesta muistuttaa yksi, jos toinenkin paikka kodissa, joka vaatisi huomiotani. Kesän aikana ne varmasti huomioin, mutta en tänään. Nyt vaan nautin lasteni seurasta. Tutustun heihin uudestaan. Keskityn kuulemaan, mitä heillä on sanottavaa.

On lähes melkein surullista, että juhannus on jo niin lähellä. Jotenkin juhannus taittaa kesän. Alkukesä loppuu ja lähdemme menemään taas kohti syksyä. Alkuun pienin askelin ja sitten hiljalleen askelten pituus suurenee. Onneksi kesä maistuu siinä välissä mansikalle, kuulostaa linnun laululta, tuntuu kevyeltä kesän tuulelta iholla, näyttää sateenkaarelta. Juuri tänään minä elän. Elän enemmän, kuin koko menneen talven aikana. Väsymys nukutaan pois ja pyrimme täyttämään lasten kanssa energiavarastoja, sillä jonakin päivänä arjen alkaessa niitä tarvitaan.

Kesäloma reissuja me emme ole suunnitelleet. Lasten harrastukset pitää meidät aika lailla kotona päin. Mutta hei kotini on talvella koti ja kesäksi se muuttuu, vaikka kesämökiksi. Meillä on ihana vanhanajan ulkosauna, asumme keskellä ei mitään ja rantakin kiven heiton päässä, täällä tuoksuu kesäöinä kuusimetsä.  Pihaa koristaa myös lapin kota ja huvimaja. Joten mitään suuria suunnitelmia ei tarvitakkaan. Lomakohde on siis aina saavutettavissa. Tarvittaessa pääse myös helposti kaupunkilomalle, vaikka Helsinkiin ja huvipuistotkin on saavutettavissa. Joten rahan säästöä tämä kotonakin lomailu. Ainut odotus on aamukahvi torilla, kesä aamun rauhallisuus, vastaleikatun nurmikon tuoksu ja ehkä jopa jonakin päivänä puhdas koti, jossa talvi ei näy.

Kesälukemisiakin aloittelin. Olen seurannut tarinaa enkeli-Elisasta. Siitä taatusti on kuullut kaikki. Nyt hänen tarinastaan julkaistiin kirja nimeltään Jonakin päivänä kaduttaa. Odotin kirjaa todella kovasti ja kauan.  Kun kirja sitten oli kädessäni, olin äärimmäisen pettynyt. Se oli keskinkertainen. Tarina oli mielenkiintoinen. Siinä kiusaajat ja kiusatut kohtasivat ja välissä punottu tarinaan mukaan hieman Elisaa. Kuitenkin blogikirjoitukset ja lehtikirjoitukset teki kirjasta "sotkuisen". Kirja oli täynnä kielioppi ja kirjoitusvirheitä. Kirjalija olisi pystynyt parempaan, jos olisi antanut itselleen enemmän aikaa. Toivon, että jonakin päivänä kaduttaa kirjoitetaan uudelleen. Voiko niin tehdä? Tiedän, että monissa kirjakaupoissa se on suosituimpien listalla, mutta laatu ja määrä ei tässä kirjassa kohtaa.  Seuraavaksi taidan kaivaa jotakin hieman jännittävää, mutta romanttista soopaa kirjahyllystä. Ehkä jopa jotain tosi vanhaa, kuten Anni Polvan Kumpi vei sydämmeni. Tosi hauska kirja ja lukiessa voi vain nauraa:).