Microsoft vähentää suomessa työpaikkoja huutaa otsikot. Joku politiikko television uutislähetyksessä totesi, että Microsoft lupasi tulla suomeen elvyttämään ja työllistämään, ei saneraamaan, pitäköön nyt lupauksen. Jokainen meidän kansanedustajammekin on antanut lupauksia ja kuinka monta niistä on pidetty? Jos häädetään suomesta yritykset ja yrittäjät, loppuja autetaan kaatumaan niin millä kummalla suomi nouseekaan? Kun Microsoft tuli ja osti paljon suomalaista työvoimaa siinä yrityksen kylkiäisenä, oliko heille kerrottu rehellisesti mitä se meillä suomessa maksaa? Millä perusteella yritykseltä vaaditaan yhtään mitään, sillä toiminnan kannattavuus on kuitenkin ehdoton edellytys yrittämiselle.  Ei yritysten alkuperäinen tehtävä ole tehdä työtä hyväntekeväisyyspohjalta. Meidän oma hallitus avusti suomalaispohjaisen omistuksen muutosta tässä työllistävässä yrityksessä. Miettikääpä Stora Ensoa, paljonko työttömiä, auttoiko maamme yritystä millään tavalla. Auttaako kukaan tällä hetkellä yrityksiä, ilman yrityksiä pieniä tai isoja, ei synny työpaikkoja, ilman työtä ei ole rahaa millä kuluttaa ja kantaa kortta kekoon työllistämisen tukemiseksi. Pian ei ole mitä verottaa, lukkuunottamatta polttoainetta, ruokaa, sähköä ja asumista.  Ajatellaan kampaamoja. Kun heidän alvit korotettiin niin todettiin, että kävijämäärät pieneni. Se on se, mistä tavallinen ihminen voi säästää. Kaupasta saa irtoväri purkin halvalla, lykätään se päähän ja toivotaan toivotaan. Toisaalta on niitäkin, jotka tekevät työtä kotona ja värjää tuttavien hiuksia ja leikkaa niitä nyt ns. harrastustoimintana, joka parhaimmillaan on kannattavampaa, kuin oman liikkeen pyörittäminen. Sieltä valuu jokunen euro varmaan sormien välistä, pois valtion kassasta. Yritykset, mistä me suomalaiset saamme palvelumme on pian kaikki ulkomaisessa omistuksessa. Attendo huolehtii yhä kasvavissa määrin meidän terveydestä, ei niinkään suomalainen terveyskeskusjärjestelmä tai muut suomalaiset hoivapalveluyritykset,  jotka näihin päiviin ovat kohtuudella toiminut. Ne ulkoistetaan ulkomaille. Ikea myy meille todella halvalla arkiastiat ja huonekalut, kuljetukset hoitaa milloin virolainen tai minkä muun lipun alla lipuva rekka, kuka meitä vartioi ja mihin suomi on menossa. Meillä ei ole enää vara menettää mitään omaa. Päinvastoin meidän oman pienen hallituksen tulisi pohtia keinoja, millä pitää suomalaiset työpaikat suomalaisilla, suomalaiset palvelut suomalaisten yrittäjien ja yritysten tarjoamana. Säästetään linjalla ja kovalla verotuksella, kustannuksien nostamisella saamme vaan sutta ja sekundaa sekä samalla valutamme omat euromme ulkomaille. Se on varmaan hyvin helppoa ja pientä mitä vaikeuksiin joutuneet tai aloittelevat yrittäjät tarvitsevat valtiolta. Voisiko ajatella jonkinlaista verohelpotusta ensimmäiselle 5 vuodelle tai vaikeuksiin joutuville? Tai jotain muuta elvyttävää eteenpäin auttavaa.  Yrittäjät taatusti kantavat kortensa kekoon uuden nousun alkaessa näissäkin talkoissa ja maksavat taatusti helpotuksensa takaisin.  On toki jotain yritetty tehdäkkin esim. oikeus saneerausmenettelyyn myös pienyrittäjille. Fakta on se, että se on usein teoriassa mahdollista, mutta harvemmin käytännössä.  Tässäkin on omat jäykkyytensä mihin kompastua. Peräänkuulutan siis jotain toimivampaa, mistä ei toistaiseksi ole ollut apua.

Tapasin eilen erään pienyrittäjän kahvin merkeissä ja hän kertoi sitä tuttua tarinaa. ”Väsyttää ja pelko on läsnä koko ajan, että käy kun teille. Eilenkin kun vihdoin pääsin kotiin huusin perheelleni ihan huolella. Ottaa niin päähän pienikin euro, minkä lapset laittaa turhuuteen. Kumpa saisi nukkua viikon” hän sanoi. Muutamaan sekavaan ajatukseen sisältyi se kaaos, missä moni elää, mikä on heille arkea.  Ei ole perheen syy että on yrittäjä, ei ole työntekijöiden syy jos pomo on hieman ärtynyt, ei ole yrittäjän syy jos he menettävät työpaikkansa. Kaikki vaan on yleisen kallista, kamalan kallista, jäykkää ja tuetonta. On muuten erilaista kuulla, että pelätään käyvän niin kuin meillä. En vielä tiedä, mutta toivon että lopulta meille käykin hyvin verraten elämään yrittäjä perheenä. Entä, jos me selviydymmekin hengissä ilman yritystä? Voisiko se kuitenkin olla mahdollista. Elämän kiehtova taika, tulevaisuudesta ei tiedä. Entä jos saman yrittäjän kanssa istuisin samassa kahvilassa vuoden päästä ja hän sanoisikin, että toivoisi tehneensä saman ratkaisun kun me. Toisaalta enemmän toivon, että tämä yhteiskunta alkaisi pyöriä nyt radallaan. Jokainen yrittäjä saisi apua ja tukea tarvittaessa, jotta kukaan ei koskaan joutuisi kokemaan sitä mitä me koimme tai koemme edelleen.