Tiedättekö miten onneni meni... Ehkä en sitä sitten ansainnutkaan. Ihan tyhjästä, kuin salama kirkkaalta taivaalta sairastuin. Ilman ennakko varoituksia kauhea flunssa, yskä ja kuume. Keuhkot on kipeät ja en ole saanut nukuttua yskältäni. Toivon totisesti, että lapset ei sairastu, sillä nyt ei ole aikaa sairastaa. Kaiken onnen kruunasi lapsen hajottama tietokone, joka on vasta kuukausi sitten ostettu. Onni tässä kaikessa on se, että onneksi sairastuin nyt, enkä viikolla ja arkena, jolloin minulla ei ole aikaa sairastaa, mutta muuten tästä onnesta ei ole jaettavaksi edes itselleen. Onko niin, että onnea ei olekkaan? Onko niin, että kun uskallat haaveilla ja unelmoida niin niiden on tarkoitus kaatuakkin ettei olisi liian helppoa? Elämä ikäänkuin antaa maistaa ja sitten muuttaa maun mansikasta kohti mädän tuoksua muuttuen hiljalleen vastenmieliseksi mauksi. Onko olemassa ihmistä, joka voi sanoa olevansa oikeasti onnellinen ilman muttia, vai onko vika sittenkin minussa?

Kohti uutta viikkoa, kipeänä, tietämättä mikä nurkan takana odottaa. Ystävää lainaten Kaikki on päin pyllyä, mutta muuten menee varsin mukavasti:). Kiitos kysymästä.