Me olemme maksaneet hintaa tästä Suomen alamäestä. Me koimme konkurssin, joka oli niin henkisesti kuin taloudellisesti erittäin raskas prosessi. Vieläkin me maksamme omanlaista hintaa konkurssista. Silloin kuin elimme sitä aikaa, kun yrityksellä alkoi mennä huonosti ja me luisuimme meidän asiakkaiden maksukyvyttömyyden myötä yhä syvemmälle suohon, sorruin ajattelemaan, että tästä me emme selviä. Ajattelin silloin, että en koskaan voisi nähdä koetusta seuraavan mitään hyvää. Kuitenkin menettämisen myötä me saimme perheen ja parisuhteen tavallaan takaisin. Mieskin on ollut kotona, taloudessa näkyy silloin tällöin valonpilkahduksia ja elämä on rullannut eteenpäin. Olemme onnekkaita, sillä lomaakin on tiedossa. Lomaa ja lomaoikeuttahan ei miehelläni yrittäjänä ollut. Oli vain unettomia öitä, poissaoloa kotoa ja raskas takki.

Nyt jälleen olemme elämässä uuden haasteen edessä (laman myötä ehkä sekin tullut). Minun työpaikassani on ollut YT:t jo jonkin aikaa, mutta ne ei suoranaisesti ole koskenut minua tai toimintoja joiden alla itse työskentelen. Nyt kuitenkin tuli ilmoitus, että YT:t laajenee myös niihin toimintoihin, joissa itse työskentelen. Kiitos elämälle, että se on opettanut minua hengittämään. Siinä missä muut uutisesta järkyttyi, minä näin mahdollisuuden. Minulla tuntuu olevan sisäinen rauha asian suhteen ja ajatus karkaa mahdollisuuksien tielle. Entä jos minä lähden, mitä kaikkea voinkaan sitten tehdä ja kokea?  Minä olen jo pitkään toivonut, että tulisi jotain uutta työrintamalla. Jokaiseen avoimeen paikkaan on satoja hakijoita ja minä olen yrittänyt niitä hakea. Minä tiedän, että työn löytäminen ei ole nyt helppoa, mutta silti sisälläni on rauha. Irtisanominen onkin kokemus, jota en ole vielä kokenut. Se jos on edessä, niin mitä mahdollisuuksia se avaakaan. Jos nyt olisimme yrittäjiä en olisi oikeutettu työttömyyspäivärahaan, mutta nyt olen. Minä saan kenties mahdollisuuden opiskella ja siihen tukea. Pohdinkin kuumeisesti, että ehdinkö hakea vielä johonkin kouluun ennen syksyä? Entä sitten jos työ jatkuu? Mitä se työ mahtaakaan pitää sisällään, millaista se on? Onko se kenties entistä mielekkäämpää? Ymmärrän myös edesmenneen yrityksen myötä työnantajaani, että työn vähetessä toimintoja joudutaan sopeuttamaan. En siis osaa olla edes katkera työnantajallenikaan. Jos ei ole työtä, niin ei silloin ole tarvetta työntekijöillekkään. Työn hinta on yhteiskunnassamme todella kallista.

Nyt tässä uudessa mielenkiintoisessa tilanteessa sisälläni on rauha. Minun ei tarvitse hakea yhtään mitään vaan odottaa. Elämä kuljettaa minua ja minä myötäilen. Mitä ikinä se tuokaan tullessa, sen on pakko olla mahdollisuus. Minä tunnen sääliä niitä työkavereita kohtaan, jotka kamppailevat epätoivossa ja näkevät, että mikäli arpa osuu heidän kohdalleen, on heiltä elämä ohi. Minä kyykkäsin niin pahoin yrityksen kanssa, että nyt näen entistä selvemmin, että elämässä on kaksi puolta. Minä päätän, kumpaa puolta katselen. Tänään tälläistä, huomenna ehkä toisenlaista.

”Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä” -Mahatma Gandhi