Meidän tarina. Olen pitkään pohtinut, että kuinka voin käsitella kaikkia niitä ajatuksia, joita on tullut kokiessani elämässämme tapahtuvia muutoksen tuulia. En ole kirjailia vain ihminen, joka eli unelmaa, jolla oli kaikki. "Ihania" ihmisiä ympärillä, vilkas seura elämä. Terveyttä, rakkautta ja rahaa. Kaikkea riittävästi ja tarpeeksi. Meillä oli unelma. Oma yritys, joka työllistäisi meidät. Tie yrittäjäksi ei ollut helppo. Paljon vaati suunnittelua ja paljon aikaa, mutta unelma toteutui. Yritimme. Ystävät ja perhe oli tukena. Yrityksen myötä tuli paljon lisää ystäviä omalta alalta tietenkin. Kaikki oli niin helppoa ja simppeliä vai oliko sittenkään. Mitä meille lopulta jäi. Meillä on ovi, joka on onni. Enää ovi ei käy niinkuin ennen. Meidän perhe on yhdessä edelleen. Rakastan lapsiani. Kuitenkin me vanhemmat olemme aika ajoin äärimmäisen väsyneitä. Ajoittain on raskas hengittääkkin. Perheen yhteiset hetket on jäänyt menneeseen aikaan. Aikaan jolloin yritys menestyi. Menestys ei meille merkinnyt hukkumista rahaan vaan toimeentuloa, ja maksettuja laskuja. Nyt menestys on vaihtunut katkeraan väsymykseen. Samalla kuitenkin huomaa nauttivansa, kun oma taakka on jollain tavalla pienentynyt. En edes osaa sanoa, mitä tuolla taakan pienenemisellä tarkoitan, ehkä sitä että yrityksen omaisuutta myydessä, myös velka taakka pieneni.

Toisaalta tämä pahoinvointi tuo minulle myös mahdollisuuden ajatella tätä pinnallisuutta. Mitataanko ystävyys nykyään rahassa? Olenko itsekkin niin pinnallinen, että voisin olosuhteiden ollessa toisin unohtaa ja hylätä ihmisen epäonnistumisen myötä? Vai johtuuko tämä yksinäisyys ja sosiaalinen hiljaisuus nyt siitä, että ihmiset ei tiedä kuinka puhua meille. Toisaalta itse en usko olevani järin pinnallinen. Tuttava piirissäni on kaksi perhettä, jotka ovat menettäneet kaiken, terveyttään myöten. Kuitenkin huomaan tapaavani heitä aivan liian harvoin. Toivon, että blogin myötä minulla on mahdollisuus unohtaa ja aloittaa alusta. Elämän kirjassa seuraava sivu on aivan tyhjä. Kumpa jostain löytäisin voimaa mennä eteenpäin. Tosin sivulla on tahroja siitä oravan pyörästä, jota elimme. Kun talous tilanne huononi, asiakkaat jättivät maksamatta, meillä laskut kerääntyi. Vastoinkäymisten jälkeen oli edessä aina uusia vastoinkäymisiä. Välillä pystyit vain itkemään. Maksamattomien laskujen myötä myös meni ns. julkinen ihmisarvo. Nyt kaikki on maksettu ja elämän pitäisi olla mallillaan, mutta aina löytyy taho, joka muistaa muistuttaa.

Nyt lukiessani sekavaa tekstiäni huomaan, että tulossa on melko katkeraa tilitystä särkyneistä unelmista, mutta tarkoitukseni on tulla myös rakentamaan uusia. Elää normaalia lapsiperheen arkea, jolla on normaalit lapsi perheen ongelmat ja ilot. Voi myös käydä niin, että tarve kirjoittamiselle loppuu tai häpeä saa minut täältä katoamaan. Pelkään samalla, että joku minut tunnistaa. Toisaalta lukiessa uutisia meitä yrittäjiä voi olla paljon, joilla kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja meitä tulee lisää.